Huomioiko Posti päätöksenteossaan riittävästi sidosryhmänsä?

Perinteisen, klassisen taloustieteen näkökulmasta yritys on ensisijaisesti vastuussa vain osakkailleen tai muille yrityksen omistajille, jotka odottavat yritykseltä mahdollisimman hyvää taloudellista tulosta. Tämä kapea-alainen perinteinen näkemys on saanut rinnalleen laajemman ja modernimman näkemyksen, koska klassinen näkemys ei nykypäivän markkinamekanismin ulkopuolella kannattele yrityksiä, ei varsinkaan Postin kaltaisia yhteiskunnan omistamia yrityksiä, joilla nähdään olevan paljon valtaa ja velvollisuuksia. Postin katsotaan tämän laajemman modernin vastuunäkemyksen mukaisesti saavan oikeutuksensa toiminnalleen viimekädessä yhteiskunnalta.

 Tästä syystä Postin toimintaa voidaankin lähestyä ajatuksella: Sidosryhmiä on tärkeää johtaa eettisesti oikein. Sosiaalinen vastuu saattaa joskus jäädä vähemmälle huomiolle, kun yritykset saattavat helposti nähdä sen kuuluvan yhteiskunnalle. Yritysjohdon, etenkin ylimmän johdon, pitää viimeistään ymmärtää globaaliin toimintaa liittyvät seikat mm. mitkä asiat sidosryhmiä kiinnostavat, liikuttavat ja pelottavat? Yritysjohdon on tunnistettava niiden vaikutus liiketoimintaan!

 Kun en tunne Postin päätöksentekoprosessia voin vaan heittää ilmaan kysymyksen: näkeekö Posti sidosryhmäverkostonsa dynaamisina ja joustavasti muuttuvina ja käydäänkö primaarisidosryhmien suuntaan dialogia säännöllisesti, jolloin sidosryhmien odotukset ja tavoitteet tulevat paremmin huomioitua? Eli sidosryhmien odotukset, tavoitteet ja arvot tulee tällöin otettua paremmin ja vakavammin huomioon päätöksentekoprosessissa, vaikka valta ja vastuu päätöksistä on Postilla itsellään omine linjauksineen ja toimintatapoineen. Vastuullinen liiketoiminta sisältää vastuun yhteiskunnalle - kaikille sidosryhmille.

 Todettakoon tässä yhteydessä elinkeinoelämän kehittyneen yhdeksi maailman johtavimmista voimista, jotka vaikuttavat vahvasti ihmisten elämään ja maailman kehitykseen yleensä. Tosin yhteiskunnan odotukset yritysten eettistä toimintaa kohtaan ovat kasvaneet nopeammin viimeisten vuosikymmenten kuluessa, mitä yritysten eettinen toiminta käytännössä on kasvanut. Tästä syystä yhteiskunnan odotukset edellyttävät ja jopa vaativat yhä enemmän keskustelua yritystoimintaan liittyvistä eettisistä toimintatavoista.

Voidaankin kysyä: onko eettisyys riittävällä tasolla yritysten päätöksentekoprosessissa?

HUOM! Yllä oleva teksti on julkaistu Keski-Uusimaa -lehdessä la 14.9.2019.

Optimaalinen yrittäjälle - ei välttämättä yhteiskunnalle!

Arvostukset, ihanteet ja yhteiskuntakäsitys – yrittäjyyden näkökulmasta

Lähtökohtaisesti voidaan ajatella ihmisten ja organisaatioiden pitävän arvostuksia arvokkaina asioina. Arvostukset taas poikkeavat ihanteista aikojen kuluessa tapahtuvien muutosten myötä, eli arvostukset eivät koe samaa kulttuurista yhtenäisyyttä kuin ihanteet. Puhuttaessa yrittäjyydestä ja yhteiskuntakäsityksestä nousevat tällöin keskustelun ytimeen yksilön suhtautuminen kapitalismiin ja markkinatalouteen. Tähän vaikuttavat myös keskustelijoiden poliittiset näkemykset.

On kuitenkin todettava markkinatalouden ja yrittäjyyden olevan kaksi eri asiaa. Yrittäjyys on säilyttänyt hyvin asemansa sekä vakaana että korkealla tasolla kysyttäessä suomalaisilta näkemyksiä Suomen menestyksen aseista (mm. EVA:n tutkimus). Yrittäminen, yrittäjyys ja yleisesti omatoimisuuden lisääminen, sekä panostaminen korkeaan laatuun, koulutukseen, työelämään sekä tieteen ja teknologian kehittämiseen ”briljaavat” Suomen menestystekijöiden kärkipaikoilla.

 Markkinatalous on puolestaan talousjärjestelmä, jossa hinnanmuodostus (hyödykkeen hinta) tapahtuu kysynnän ja tarjonnan säätelemänä ja ohjaa tuotantoa kysynnän mukaan. Useasti juuri markkinatalous ohjaa yrittäjiksi aikovia perustamaan perheyrityksiä. Todettakoon tässä yhteydessä, että perheyritykselle ei ole olemassa virallista määrittelyä. On olemassa pienyrittäjiä ja perheyrityksiä, jotka pyrkivät aktiivisesti etsimään markkinoilta uusia kasvumahdollisuuksia ja ovat halukkaita ottamaan uusia ratkaisuja käyttöön. Useissa kansainvälisissäkin perheyritystutkimuksissa kiinnitetään erityistä huomiota perheen (=sosiaalinen yksikkö) vaikutuksesta yritystoimintaan. Tutkimusten mukaan perhedynamiikka, perinteet ja perheyrityksen organisaatiokulttuuri ovat erilaisia ja niiden vaikutus on moninaisempi verrattuna muihin yrityksiin.

Yrittäjyydestä onkin tullut merkittävä retorinen ase voittamaan havaitut puutteet ja rajoitukset julkisen talouden hallinnassa. Palvelujen tuottamisen taloudellista ajattelua hallitsevat kapitalismi, vaikutusvaltainen vapaiden markkinoiden talous, ja perustelut pilkotuista teollisuuden ja julkisten palveluiden tarjoamisesta. Yleisesti voidaan ajatella maan hallituksen (poliittisen hallituksen) omaksuvan roolia henkilökohtaisesta vapaudesta ja taloudellisesti vakaiden olosuhteiden hallinnasta, jossa yrittäjyys voisi kukoistaa ja lisätä kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä. Viime lopuksi yrittäjien tulee kuitenkin itse vapaasta tahdostaan huolehtia omasta ja yrityksensä hyvinvoinnista, vaikka hallitus korostaa, että vapaa tahto on toteutettava tavalla, joka hyödyttää julkista taloutta ja yhteiskuntaa.

Kognitiivisen psykologian mukaan yrittäjän maailma ja siinä samalla yhteiskuntakäsitys muotoutuvat ja kehittyvät kognitiivisen oppimisen tuloksena, joten arvostukset, ihanteet ja yhteiskuntakäsitys luovat pohjaa sille, kuinka yrittäjä käsittelee tietoa ja ohjaa toimintaansa tiedostaen tai tiedostamattaan tehdessään päätöksiä perheyritystä johtaessaan.

Yrittäjyys motivoi ja palkitsee, haastaa ja koukuttaa! (myös tutkimuskohteena)

Itseni ja edustamani yrityksen päätehtävänä (#päätehtävä) on yrittäjyyden edistäminen. Tarkastellessani yrittäjyyttä sen haastavuuden ja koukuttavuuden näkökulmasta kääntyy ajatukseni vääjäämättä yrittäjyyteen liittyviin taloudellisiin kysymyksiin.  

Teen parhaillani tutkimusta (#tutkimus) pienyrityksen omistajapäättäjän (=yrittäjän) yritystoimintaa kohdanneen taloudellisen kriisin vaikutuksista, sen seurauksen/tuloksen vaikutusta yrittäjänä olemiseen.

Väljästi ilmaistuna yrityskriisi (#yrityskriisi) on tilanne, joka uhkaa yrityksen toiminnan jatkumista – yritys ei nykymenolla selviydy velvoitteistaan (Strang 2000). Sidosryhmien liittäminen osaksi yrityksen olemassaolon logiikkaa: yritys on olemassa vain vuorovaikutuksessa sidosryhmiensä kautta.

Pieni intro tutkimuksesta:

Kiinnostukseni tutkia sidosryhmien toimintatapoja yrityksen ollessa taloudellisessa kriisissä, lähtee niiden tehtävien näkökulmasta, joista nousee esiin kysymys intressiryhmien yrityksille asettamien eettisten (#eettinen), moraalisten (#moraalinen), poliittisten (#poliittinen) tai muiden perustavaa laatua olevien vaatimusten täyttämistä ja samoin siitä, että yrityksen tehtävänä on osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ihmisten elämisen laatua parantaen mm. eriarvoisuutta (#eriarvoisuus) vähentämällä ja estämällä elinympäristön pilaaminen. Yrityksen tehtävänä on myös luoda työntekijöille mahdollisuudet tyydyttää työyhteisössä sosiaalisia ja itsensä toteuttamisen tarpeita (mm. Takala 1991, Kettunen 1987, Pfeffer & Salanzick 1987, Axelsson 1981).

 Yrittäjyyden kannalta yksilötasolla keskeinen käsite on minäkäsitys. Minäkäsitys (#minäkäsitys) on yksilön asennoituminen itseensä eli hänen oma käsitys persoonallisuudestaan. Minäkuva (#minäkuva), itsetunto (#itsetunto) ja itsetuntemus ovat minäkäsitystä lähellä olevia käsitteitä. Yrittäjällä minäkäsityksestään on myönteinen ote, jolloin yksilö luottaa omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa, nauttii haastavista tehtävistä, sitoutuu työhön, ottaa vastuuta ja riskejä, eikä lannistu vastoinkäymisistä (mm. Peltonen & Ruohotie 1992).

 Jokseenkin kaikilla edellä mainituilla ajatuksilla on yhteys arvomaailmaan (#arvomaailma). Arvojen kautta yritykset ovat pyrkineet löytämään parannusta toimintaansa. Arvojen (#arvot) tarkastelua voidaan käydä ainakin kolmesta näkökulmasta: yksilön, organisaation (#organisaatio) ja koko yhteiskunnan näkökulmasta (Paajanen 2000). Edellä mainituilla näkökulmilla on merkityksensä yrittäjyyden kannalta. Yhteiskunnan arvoja (#yhteiskunnanarvot) määritellään muun muassa historian, kulttuurin, kasvatuksen ja opetuksen sekä poliittisten päättäjien myötä. Yhteiskunnan ja kasvatuksen kautta opitut arvot määrittelevät pitkälti yksilön arvomaailmaa. ”Yhtään ainoaa asiaa maailmassa emme mielessämme kanna, emme havaitse, emme tulkitse, emmekä puhu siitä liittämättä siihen arvoja” (Kettunen 1997).

Maailmankuva (#maailmankuva) muodostaa perustan yksilön ja yhteisön elämää ohjaaville arvoille ja tavoille. ”Maailmankuvalla tarkoitetaan ihmisen itselleen muodostamaa käsitystä maailmasta kokonaisuutena. Maailmankuva on osa maailmankatsomusta, jolla puolestaan tarkoitetaan ihmisen kokonaiskäsitystä todellisuuden olemuksesta, arvoista ja normeista. Maailmankatsomuksemme arvot määrittävät asiantiloja, jotka ovat toivottavia” (Hirsjärvi & Hurme 1985). Intron ajatuksilla itse tutkimukseen….

 Tutkimusasetelma asetetaan seuraavien kysymysten muotoon:

1)    Mitkä ovat omistajapäättäjän jatkamismahdollisuudet yrittäjänä, kun hänen yritystään on kohdannut taloudellinen kriisi.

2)    Kuinka toteutuu primäärisidosryhmien päätöksenteossa eettisten, moraalisten, poliittisten tai muiden perustavaa laatua olevien vaatimusten oikeellisuus (= mm. oikeustieteen ontologia) omistajapäättäjään nähden.

Tutkimusasetelman (#tutkimusasetelma) kysymyksen kaksi (2) osalta tutkimus perustuu Moraali- ja yhteiskuntafilosofiaan (#yhteiskuntafilosofia), jossa tutkitaan moraalin ja yhteiskunnan käsitteellisiä ja normatiivisia perusteita, arvoja, normeja, oikeuksia, yhteiskuntajärjestyksiä ja ideologioita tutkittavaan hyvään ja oikeaan ja vallankäytön oikeuttamiseen liittyviin pulmakysymyksiin filosofisten normatiiviteorioiden (#normatiiviteoria) valossa.

Tutkimus motivoi tutkijaa ja toivon sen myös palkitsevan varsinkin valmistuttuaan!

 

Varikolla käynti virkistää! Antamani palaute tiimivalmennuksen päätteeksi (muutaman vuoden takaa)

Oma raporttini: tiimivalmennus 5.12.20xx/rk

Olisiko meillä suomalaisilla yleensä vähän tapana synkistellä työelämää, vaikka tutkimusten mukaan siihen ei ole aihetta (suomalainen työolotutkimus tai eurooppalainen EU-27 –maiden tutkimus European Company Survey, jossa mukana 27 000 yritystä).

Ihmiset ovat tyytyväisiä, luottavat toisiinsa, kehitysmahdollisuudet työpaikoilla ovat hyvät. Johtamisessa ja toimintatavoissa on myös paljon sellaista, mikä on kehittynyt viimeisen 10 - 30 vuoden aikana huomattavasti parempaan suuntaan.

Tutkimus osoittaa myös sen, että meiltä Suomesta puuttuu sellainen kehittämistä palveleva työolotutkimus, jossa kysyttäisi organisaatiolta niiden näkemystä ja tarinaa, minkä vuoksi tehdään mitäkin toimenpiteitä, mihin niillä on pyritty ja lisäksi kysyttäisi henkilöstön mielipidettä, miten siinä on onnistuttu. Kysynkin nyt meiltä tässä ja nyt onko meillä mielestämme yhtymäkohtia tähän samaan?

Kokemuksellisen näkemykseni ja aikaisempien tutkimusten pohjalta; minulla on sellainen tunne, että sellaiset työpaikat, jotka menestyvät ja joilla tuottavuus on hyvä, ovat myös työelämän ja työhyvinvoinnin laadun kärjessä.

Tutkimusten mukaan suomalaisessa työelämässä vallitsee luottamus toisiin ihmisiin ja sen varaan voi rakentaa työyhteisön ja kehittämisen kulttuuria. Se on meille suomalaisille todellinen vahvuus ja sehän riippuu meistä kaikista … jokaisesta meistä.

Katsellessani välitehtäviemme koosteita panin merkille (varmaan kuten te toisetkin) nousevan sieltä esiin useasti samoja sanoja; oikeudenmukaisuus, reiluus, rehellisyys, kuunteleminen, kunnioitus, avoimuus jne. Aivan samoja asioita, kuin näissä edellä mainitsemissani eurooppalaisessa ja suomalaisessa työolotutkimuksissakin nousee.

Minulla on päällimmäisenä sellainen tunne, että me tulemme tiiminä kohtuullisen hyvin toimeen keskenämme, osaamme asiamme ja meidän toimintaamme ja palveluumme ollaan asiakaskuntamme näkökulmasta katsoen hyvin tyytyväisiä (saamamme palaute XXX:n kautta vahvistaa näin … vahvistaa ainakin osan omaa tunnettani).

Tulen poikkeuksetta lähes aina hyvillä mielin työpaikallemme, enkä näe mitään tämmöistä ”kroonista” haastetta työpäivissäni siitä näkökulmasta katsoen, joka kohdistuu meidän työpaikan yleiseen ilmapiiriin, luottamukseen tai keskinäiseen vuorovaikutukseemme … Toki joitain ohimeneviä … aina joskus on – mutta ainakin toistaiseksi näistä on aina selvitty –  nämä ovat olleet sellaista pientä hetkellistä ”tilannelämpenemistäkin” silloin tällöin, mutta niistä on selvitty, tietääkseni vähin vaurioin … ja pääsääntöisesti puhumalla.

Ehkä ongelmiimme, jos nyt näin voisi sanoa, törmäämme silloin, kun toimintakulttuurimme joissain tilanteissa on muuttunut itsestäänselvyydeksi, ja jota emme ole itse havainneet. Ajattelemme asioista ehkä liian kaukaisesti, emmekä huomaa aina nostaa riittävästi ajatuksiimme omaa rooliamme.

Vaan olemme sokeutuneet rutiineihimme, emmekä oivalla riittävän hyvin, niitä tilanteita, joissa meidän tulisi toimia toisin … siis yksinkertaisesti pidämme asioiden kulkua itsestäänselvyyksinä ja luotamme liikaa siihen, että kyllä se hoituu samalla rutiinilla, kun on hoitunut ennenkin!!

Mielestäni meillä pidetään suht´paljon palavereja, joissa käsitellään monia asioita ja tehdään päätöksiä – mielletäänkö me aina, että kyseessä on päätös. Varsinkin, jos nyt jostain syystä sattuu käymään niin, että en satukaan siihen ja siihen palaveriin, jossa on päätetty siitä ja siitä. Heitänkin ilmaan ajatuksen siitä; onko meillä kehittymisen varaa omassa aktiivisuudessa tutustua itsenäisesti ja selvittää eri palaverien muistioita ja niitä päätöksiä ja linjauksia, jotka koskevat myös työtehtäviäni … siis minua itseäni?

Onhan tietenkin myös näin, että esimiesten taholta voi kyllä peräänkuuluttaa yhteistyötä ja tiedon jakamista, mutta visiot yms. eivät toteudu, jos toimintakulttuuri palkitsee vain parhaat yksilösuoritukset, eivätkä tavoitteet, toiminnan ketteryys ja innovatiivisuus muutu lihaksi, jos toiminnassamme tärkeimmäksi tavoitteeksi muodostuu virheiden välttäminen ja sääntöjen noudattaminen, jotka nekin ovat tärkeitä!!!

Kun teemme virheitä jumaloikaamme niitä ja nostakaamme virheet jalustalle, ottakaamme niistä opiksi ja unohtakaamme ne.

Olen huomannut … ja kokenutkin sen … niin täällä työssä, kuin kotonanikin, että naisten ja miesten logiikka toimii eri tilanteissa vähän eri tavalla. Kuten olen aikaisemminkin eri yhteyksissä todennut; naiset ovat opettaneet minua paljon ja naisia kannattaa kuunnella, mutta myös miehiä.

Näin lopuksi totean, mielestäni tiimimme on, vähintään keskivertoisesti toimiva ja yhteistyökykyinen, tämän meidän ainoan tuotteemme XXXXXXXXX - hoitamisen suhteen …  kun vielä hiomme muutamia yksityiskohtia emmekä anna ns. itsestään selvyyksien ja liiallisen luottamuksen automaatiotoimintana -  ohjailevan meitä liikaa, ja kun se mielestäni samalla vähentää yksilöorjentautumistamme tehtäviemme hoidossa.

Jos sanoisin, että esimiehenä toimiminen tässä meidän tiimissämme on helppoa, niin valehtelisin, sillä se on vähintäänkin haasteellista. Olen tyytyväinen meihin mm. siksi, ettei meitä ohjaile mikään synkistelyn sumuverho. Varikolla käynti virkistää! Ainakin näin toivon!

Omasta mielestäni – aikaisempia tutkimustuloksia mukaillen - luottamuksen kivijalkaa rakentavat mm. seuraavat asiat, ja jotka koskettelevat meitä kaikkia:

-        opettelee ymmärtämään toisia

-        haluaa hyvää toisille

-        ei masennu takaiskuista ja murheista

-        näkee toiset ja kunnioittaa heitä

-        kuuntelee toisia

-        tekee mitä on luvannut

-        ymmärtää muutoksen tarpeen

-        on aito ja avoin

-        on rohkea ja selkeä

-        on rehellinen ja aito

Kiitos ja hyvää itsenäisyyspäivää, esimiehenne Raimo!

Omistajapäättäjän suhde omistamiseen ja omaisuuteen perheyrityskontekstissa

Omistajapäättäjä

Omistajapäättäjän määritteleminen asemoidaan useasti yrittäjän yritystoiminnan muotoon. Yritystoiminnan ensimmäiseksi toimintamuodoksi määritellään yksittäinen omistajuus, joka toteutuu mm. toiminimi- ja/tai ammatinharjoittamisyrityksessä. Seuraavan asteen muodostavat erilaiset kumppanuudet, joita ovat mm. henkilöyhtiöt. Sinällään kumppanuudet jakavat yksittäisen omistajuuden edut ja haitat, joskin sen etuna on nähtävä pääomien yhdistelemisen mahdollisuudet. Kolmantena omistajapäättäjän —> omistamisen muotona pidetään osakeyhtiöitä, osuuskuntia ja muita yrityksiä. Todettakoon tässä yhteydessä, että henkilö- ja osakeyhtiöt voivat tehdä omissa nimissään sopimuksia ja sitoumuksia, toimia pääomamarkkinoilla ja hankkia rahaa osakkeilla (Kim & Nofsinger 2004).

 Yksi omistajuuden käsitteisiin luettava komponentti on vastuullisuus ”sosiaaliseen ja kulttuuriseen omaisuuteen” tai muita ”omaisuuksia” kohtaan. Omistajuuden ja yrityksen laillisen hallinnan ja päätöksenteon keskittyessä yksittäisen henkilön hallintaan kyseessä on silloin suora omistus ja tällöin ei tarvita ns. tarkoituksenmukaista kontrollia omaisuuden käyttöön ja päätöksentekoon (=omistajapäättäjä) Monks & Minow 2004).

 Omistajapäättäjä on henkilö, joka asemansa (toimitusjohtaja ja/tai hallituksen puheenjohtaja) sekä omistuksensa (osakkeen omistaja/yrityksen omistaja) perusteella on perheyrityksessä päättävässä/johtavassa asemassa eli on perheyrityksen päätöksentekovallankäyttäjä. Samoin omistajapäättäjällä tarkoitetaan perheyrityksen hallitusta, jonka puheenjohtajana toimi henkilö, joka asemansa tai omistuksensa perusteella on perheyrityksessä päättävässä/johtavassa asemassa (Kovanen 2016).

 Omistaminen - omaisuus - päätöksenteko

Omistajuuden käsitettä lähestytään eri tieteenaloittain eri tavoin. Taloustieteen, yrittäjyyden, organisaatiokäyttäytymisen ja työsuhdeasioita tutkivien alojen edustajat tunnistavat residuaalikontrollin ja siihen liittyvät kolme oikeutta: voitonjako, taloudellisen tiedon saaminen ja omistajuuteen liittyvä päätöksenteko. Omistajuuteen liittyvä kontrollioikeus etenkin omaisuuteen ja sen käyttöön nostavat esille residuaalikontrolliproblematiikan, joka muodostuu siitä, että yhtiön hallitus kontrolloi yhtiön varallisuutta ja sen käyttöä, mutta sillä ei ole kannettavanaan osakekannan osakkeenomistajille tyypillistä viimesijaista riskiä —> residuaaliriskiä (Rousseau & Spherling 2003).

 Yhtiökokous päättää voitonjaosta, eli omistajat, ei yhtiön hallitus. Hallitus kylläkin (yleensä) tekee voitonjakoesityksen. Omistamisen ja osakkeen omistamisen asemaa kuvataan seuraavalla esimerkillä: ”Kun kerron sinulle, että omistan talon, voin päätellä, että minä olen se, joka päättää, ketkä voivat käydä sisälle taloon tai asua siinä, ja kuka taas ei voi tehdä niin; että minä määrittelen, miten talo sisustetaan, että minulla on oikeus päättää siitä kokonaisuutena tai jostakin sen osasta ja että minä voin käyttää siitä saamani tuotot omaksi hyväkseni. Kun ostan osakkeet BT:sta (British Telecom), en nauti mistään näistä eduista suhteestani BT:iin lukuun ottamatta rajoitettua oikeutta viimeksi mainittuun, eli osakkeeseen”. (Kay & Silberston 1995).

 Perheyritysten johtajuus ja vastuut eivät läheskään aina ole selvillä. Nämä ns. tekniset ongelmat eivät perheyrityksissä työskentelevien mielestä kuitenkaan ole ne suurimmat ongelmat vaan niitä ovat psykologiset ongelmat. Perheen konfliktit yrityksessä ja perheenjäsenten henkilökohtaiset tai ylemmän johdon johtamistavoissa ilmenevät selvät erot verrattuna muiden perheenjäsenten ajatusmaailmaan saattavat johtaa hankaliin tilanteisiin (Kets De Vries 1996). Yksi niin johtajia, työntekijöitä kuin yrityksiäkin tutkivien tutkijoiden huolenaiheeksi ja kiinnostuksen kohteeksi on noussut työn ja perheen ristiriita eli kokemukset ristiriidoista työn ja ei-työn rooleista. Yksi tärkeimmistä asioista, joka voi vaikuttaa omistajapäättäjän toimintaan on omistajapäättäjän perhe ja siihen mahdollisesti kohdistuvat ristiriidat. Työn ja perheen ristiriitojen uskotaan liittyvän negatiivisesti perheen tyytyväisyyteen ja työtyytyväisyyteen, ja niillä voi olla vaikutuksia masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin, mielialahäiriöihin, fyysisiin terveysvaikutuksiin, verenpainetauteihin ja alkoholin kulutukseen (Matthewsa, Booth, Taylor & Martin 2011).

Johtamiseen liittyviä erilaisuuksia eri maiden välillä selittävät pääomamarkkinoiden erilaiset rakenteet. Eurooppaa tehokkaammat Yhdysvaltojen markkinat mahdollistavat helpommin yritysjohdon valvonnan, sillä yhdysvaltalaisten osakkeenomistajien suoja on asetettu eurooppalaisten osakkeenomistajien suojaa korkeammalle. On myös huomioitava se, että mikä on optimaalista omistajalle, ei useinkaan ole optimaalista muulle yhteiskunnalle. Eli yrityksen politiikka, joka generoi suurimman osan hyvinvointia omistajille, ei välttämättä ole samaa politiikkaa, joka generoi suurinta sosiaalista hyvinvointia muulle yhteiskunnalle (Blair 1995: Wickham 2004).

Omistajapäättäjä nähdään kognitiivisena toimijana, jossa omistajapäättäjän sidosryhmäviestinnän yhteys inhimilliseen kognitioon on erottamaton; ajattelu on luonteeltaan kielellisen tekstin tuottamista (vrt. Onikki 2000). Kognitiivisen psykologian mukaan omistajapäättäjä käsittelee tietoa ja ohjaa toimintaansa tiedostaen tai tiedostamattaan erilaisten sisäisten mallien ja skeemojen avulla, jolloin hänen maailmansa muotoutuu ja kehittyy kognitiivisen oppimisen tuloksena (vrt. Babutus 1992). Tällä on iso maailmanlaajuinen vaikutus, koska valtaosa maailman yrityksistä on perheyrityksiä.

Oikea johtaminen ja strateginen valinta?!

Tarvitaanko liiketoimintajohtamista? Syntyykö talouskasvua? Syntyykö lapsia riittävästi? Voidaan kysyä, onko liiketoimintajohtamisella, talouskasvulla ja syntyvyyden kasvulla yhteyttä keskenään? Kyllä on! Keskeinen elementti tässä kontekstissa on yhteisen tahtotilan löytäminen/aikaansaaminen. Strategisten valintojen tekeminen ja edelleen strategisten tavoitteiden toteutumisen mittaaminen ja arviointi voisivat mennä, vaikka näin:

- liiketoiminnan johtamisessa (=liikkeenjohtamisessa) tarvittavien taitojen kehityksen voisi toteuttaa antamalla useammalle johtajalle/esimiehelle tarkoitetut ja strategisessa johtamisessa tarvittavat tavoitteiden saavuttamisen työkalut ja näkökulmia tarjoavat valmennusohjelmat

- talouskasvun johtamiseen voisi liittää kansantalouden tilinpitoon liittyvä kansantalouden tuotantovirran arvoa mittaava nimellinen BKT (=bruttokansantuote), joka saadaan laskemalla yhteen yritysten arvonlisäykset tietyltä ajanjaksolta. Nimellisen BKT:een avulla voidaan approksimoida (=likiarvoistaa) reaalista BKT:tta, eli kansantalouden tulovirtaa

- syntyykö lapsia riittävästi? -kysymystä voisi tarkastella myös kansantalouden näkökulmasta: tällä hetkellä suomalaiset (naista kohti) synnyttävät keskimäärin 1,43 lasta (v.2018) elinaikanaan, kahdeksan vuotta sitten vastaava hedelmällisyysluku oli 1,87 (v. 2010). On laskettu, että kolmannesvauvamäärien vähennyksessä tarkoittaa 1,3 miljardin alijäämän lisäystä julkisen talouden alijäämään

Edellisestä voitaisiin vetää johtopäätöksenä, että suomalaisissa on paljon potentiaalisia kansalaisia johtamisen, talouskasvun ja syntyvyyden kasvun sektoreilla. Ja he voisivat ”synnyttää” kasvua, kun toimintojen johtaminen on oikein ja tehokkaasti hoidettua.

Liiketoimintajohtamisen perustekijät edellyttävät toimivia markkinoita. Eli markkinoita, joilla vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki ja markkinoilla on havaittu markkinarako. Liiketoiminnan johtaminen on kokonaisuus, joka on muodostunut toiminta-ajatuksen pohjalta. Tämä kokonaisuus käsittää liiketoimintaympäristön, kyvyn asettaa ja nähdä strateginen toimintakehikko, ymmärtää strategisten markkinoiden merkitys ja tehdä toimintasuunnitelmat, siis luoda strategia näiden pohjalta. Liiketoiminnan, pitkän ajan, tavoitteiden toteuttaminen edellyttää strategista johtamista.

Tehokas johtaminen/oikea strateginen valinta asettaa meille yksittäisille kansalaisille monenlaisia haasteita, eikä niistä vähäarvoisin haaste ole syntyvyyden saaminen kasvu-uralle. Nyt, kun monet eri tahot arvioivat taloudellisen kasvun näyttävän hiipumisen merkkejä, niin voitaisiko tätä hiipumista “korjata” #kolmannesvauvamäärän kasvulla, joka tarkoittaa 1,3 miljardin lisäystä julkiselle taloudelle - siis oikealla strategisella valinnalla. :)

Mikä on yrittäjän purpose?

Muutama ajatus yrittäjyydestä. -On hieno juttu, että yhä useampi suomalaisista nuorista valitsee yrittäjyyden. Suomen yrittäjät etsii jälleen Vuoden nuorta yrittäjää 2019. Vuoden nuori yrittäjä julkistetaan Nuorten Yrittäjien Get Together -tapahtumassa PowerParkissa toukokuun 25. päivänä 2019.

Yrittäjän rooli voidaan nähdä hyvin monella eri tavalla —> riskin kantaja, organisoija, epävarmuuden sietäjä, bisnessilmän käyttäjä. Yrittäjä voi olla —> päätoiminen yrittäjä, yksinyrittäjä, kevytyrittäjä, pakkoyrittäjä/vastentahtoinen yrittäjä.

 Yrittämisen yhtiömuotoja ovat:

-       elinkeinonharjoittaja

-       avoin yhtiö

-       kommandiittiyhtiö

-       osuuskunta

-       osakeyhtiö

-       maatalousyrittäjä ja

-       kevytyrittäjä (poikkeaa monella tapaa)

 Ja lisäksi, sinut voidaan katsoa yrittäjäksi, jos työskentelet osakeyhtiössä, jossa sinun perheenjäsenilläsi tai sinulla yhdessä perheenjäsentesi kanssa on vähintään puolet osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai sinulla on muutoin vastaava määräämisvalta. Oleellista on se, että työskentelet yrityksessä, jossa sinulla tai perheenjäsenilläsi on määräämisvalta, siis pelkkä omistus ei tee sinusta yrittäjää.

 Tässä yhteydessä on hyvä todeta, että yrityksen omistajuuden käsitettä lähestytään eri tieteenaloittain eri tavoin. Taloustieteen, yrittäjyyden, organisaatiokäyttäytymisen ja työsuhdeasioita tutkivien alojen edustajat tunnistavat sentään kaikki #residuaalikontrollin (=osakkeenomistajien viimekätinen määräysvalta yhtiön varallisuuteen) ja siihen liittyvät kolme oikeutta:

-       voitonjaon

-       taloudellisen tiedon saamisen ja

-       omistajuuteen liittyvän päätöksenteon

 Yrittäjyyden yhteiskunnallinen asema on nykyään tunnustettu ja tunnistettu. Yrittäjä nähdään toimijana, joka synnyttää itsenäisesti liiketoimintaa. Yrittäjänä sinulla pitää olla #purpose —> eli olemassaolon tarkoitus!

Digimaailma on hyvä brändäämään?

Tänään mennään vuoden 2019 ensimmäistä päivää. Lämpömittari näyttää + 3 astetta ja sataa pelkkää vettä.  Nopeasti ne ilmat/säät muuttuvat. Nykyaikana olemme saaneet tottua nopeisiin muutoksiin muutenkin elämässä, eikä vaan pelkästään säihin liittyen.

Hiukan peruutuspeiliin kurkatessani ja ajatellessani mennyttä vuotta voin todeta muutoksia muutosten perään löytyvän läheltä ja kaukaa. Muutokset koskettelevat omaa elämää, mutta yhtä lailla koko yhteiskuntaa. Yleensä vuoden vaihteessa tulee monia muutoksia, jotka säätelevät ja kenties rajoittavat elämäämme enemmän kuin päättynyt vuosi on tehnyt.

Muutoksista moni asia liittyy tavalla tai toisella teknologiaan ja sen hyödyntämiseen.  Monessa yhteydessä puhutaan nollaviiveyhteiskunnasta. Nollaviiveyhteiskunnassa asiointi muuttuu reaaliaikaiseksi, kun meille kansalaisille avataan Internetin kautta suoraan pääsy palveluntarjoajan tietokantoihin.  Yksi tällainen ”kokeilu” oli Trafi´lla (= nyk. Traficom) loppuvuodesta? Ei tainnut mennä oikein putkeen, ei ainakaan kaikilta osin – not in all respects!

No, tuulta päin - vaikka kantapäät edellä - vai oliko se - vaikka kantapään kautta? Se ja sama. Minulle tämä on lähes elämäntapa (tuulta päin meneminen), ja ehkä juuri tämä tekee elämästäni mielenkiintoisen ja rikkaan (=luetaan elämän rikkaus). Elämän rikkaus tarkoittaa tässä yhteydessä haastavaa itsensä brändäämistä – oma persoona likoon.

Henkilöbrändiä ei tarvitse rakentaa. Se muodostuu siitä kuka olet ja mitä sinusta toiset sanovat, kun et itse ole paikalla. Puhutaan myös asiantuntijabrändistä, joka on syytä erottaa henkilöbrändistä. Asiantuntijabrändi rakennetaan ja se rakentuu kompetenssin pohjalle. Tällöin joudutaan pohtimaan näkökulmia, miettimään millainen arvomaailma halutaan antaa ja punnitsemaan: mitä kannattaa kertoa ja mitä kannattaa ehkä jättää kertomatta. Asiantuntijabisnes on ”kovaa kamaa” siinä asiakkaat/yleisö lopulta arvioivat sen mikä on todellista asiantuntijuutta /osaamista ja mikä on pelkkää ”kertakäyttötavaraa”. Asiantuntijabrändin rakentamisessa näkemyksellinen kokemus ja kokemuksellinen näkemys ovat ”kovaa kamaa” näiden kautta syntyy kokemusasiantuntija alalle, jossa sinulla on asiantuntijuutta ja kokemusta.

Meillä kaikilla on yksilön vastuu omasta elämästämme sekä henkilöbrändimme muodostumisesta, että asiantuntijabrändimme rakentamisesta. Nyt vuoden ensimmäisenä päivänä on hyvä asettaa itselleen tavoitteita – vaikkapa brändäämällä itsensä. :)

Jos repsahdat repsahda viisaasti!

On tehtäviä jotka tulee tehtyä rutiininomaisesti, eli ne tulee tehtyä kuin itsestään. Entäs ne tehtävät jotka eivät ole kaikkein innostavampia? Ne on tehtävä tahdonvoimalla! Tällöin joutuu ”puristamaan” itsestään vähän enemmän kuin tavallisesti, elikkä käyttämään tahdonvoimaa. Tahdonvoimalla tässä yhteydessä en tarkoita lihasvoimaa, joka väsyy käytössä, vaan tarkoitan asennetta ja vertaan sitä tahdonvoimaan - ainakin haluan verrata!

Tahdonvoimatutkijat (Baumeister & Tierney 2011) näkevät tahdonvoiman ihmisen suurimpana vahvuutena evoluutiossa. Tahdonvoima on opettanut meitä, ettei kosketa tai tartuta kaikkeen siihen mitä/mihin mieli tekisi – vaan hallitsemme tahdonvoimamme. Tahdonvoima on koettava voimana, jonka avulla saa haluamansa asiat toteutumaan. Yleensä tahdonvoima heikkenee negatiivisten kokemusten/puheiden seurauksena ja se puolestaan kasvaa onnistumisen tunteista. Tahdonvoima on yksi keskeisimmistä menestyksen salaisuuksista on kyse sitten sosiaalisesta elämästä, työelämästä tai vapaa-ajan käyttöön liittyvistä haasteista. 

Aika moni meistä kokee/tuntee ”omaavansa/omistavansa” tahdonvoimaa liian vähän. No, kuinka sitten tahdonvoimaa voi lisätä?  Psykologi Richard Wiesman (2011) on tutkimuksessaan kysellyt yli 3 000 britiltä tehdyistä uudenvuodenlupauksista ja kuinka lupaukset ovat pitänee? Noin 88 % uudenvuodenlupauksia tehneistä on joutunut pyörtämään lupauksensa. Ja yllätys, yllätys Wiesmann`in mukaan tahdonvoimassa kyseessä ei ole luonteenpiirre vaan lihas, jota voidaan käyttää/treenata kuten uintia, kestävyysjuoksua tai mitä tahansa ”pyörällä polkemista” ja tällöin tahdonvoiman käyttäminen väsyttää lihaksia. Tämän esimerkin perusteella tahdonvoimaa voi lisätä kasvattamalla/treenaamalla tahdonvoimalihasta.

 Kun taas anatomisen ajattelun mukaan tahdonvoima sijaitsee etuaivokuorella, samassa ”sähköpiirissä” tarkkaavaisuuden, keskittymiskyvyn, lyhytaikaisen muistin ja ongelmaratkaisukyvyn kanssa. Tähän liittyy myös ajatus siitä, kun yksi toiminto on aktiivinen se vie voimaa/energiaa muilta toiminnoilta (Clifford Nass 2000, Tiedelehti nro 53 2). Edellisen tutkimuksen mukaan ihmiset ”sortuvat” omiin mielitekoihinsa helpoiten raskaan työpäivän jälkeen siitä syystä, kun työpäivä on kuluttanut - keskityttäessä työsuoritukseen - ajatusenergian niin vähiin, ettei enää riitä tahdonvoimaa kaikkien mielitekojen ”kieltämiseen”.

Edellisten esimerkkien perusteella tahdonvoiman kehittämiseksi voidaan vetää ainakin kaksi näkemystä:

-       tahdonvoimaa voi kehittää samalla tavalla kuin lihaksia —> tekemällä yksinkertaisia, itsekuria vaativia tehtäviä tai

-       hyväksyä se, että tahdonvoima on heikko ja sopeuttaa omat tavoitteensa sen mukaisesti

Mielestäni tahdonvoima/asenne ratkaisee siinä, kuinka suhtaudumme kiusauksiin —> repsahdammeko vai olemmeko onnistujia. Ehkä seuraavilla ”kikoilla” voit kasvattaa/tarkkailla omaa tahdonvoimaasi:

-       nuku riittävästi

-       ulkoile riittävästi, treenaa

-       vältä kiusauksia

-       syö järkevästi

-       pyri rutiineihin

-       ota asia kerrallaan ja ole realisti

-       jos repsahdat, repsahda viisaasti :)

Innovatiivisuus – Liiketoiminta/Business – Markkinointi

Kenellekään ei liene enää epäselvää se, että yleinen markkinatilanne tulee jatkossa kiristymään vielä entisestään sekä kotimaassa, että viennissä. Euroopan yhdentymisen edelleen jatkuminen tarkoittaa käytännössä enemmän suurfuusioita ja suurempia tuotantoyksiköitä. On myös selvää, että ilman ammattitaitoista ja motivoitunutta työvoimaa ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä kilpailusta ”hengissä”. Muutos ei tapahdu hetkessä. Osaavat ihmiset ovat niukka resurssi ja osaajien tarve on kasvanut nopeammin kuin koulutus ja asenteet ovat muuttuneet/kehittyneet. Nuoret ikäluokat pienenevät ja osaajista käydään kovaa, nyt jo kansainvälistä kilpailua. Euroopan avoimet työmarkkinat houkuttelevat myös suomalaisia osaajia mielenkiintoisiin tehtäviin.

Osaamiseen ei voi käskeä, sitä pitää jokaisen haluta. Tämä edellyttää sitä, että omaa osaamista kehitetään, yhteisiin tavoitteisiin sitoudutaan ja niiden saavuttamiseksi ollaan valmiita henkilökohtaisesti taistelemaan. Se vaatii innovatiivisuutta!

Innovatiivisuus on keskeinen osa liiketaloutta!  Innovatiivisuus on kykyä uusiutua, kehittää ja ottaa vastaan ideoita, kaupallistaa ja toteuttaa, käyttää hyväksi aikaansaatuja ideoita. Yleisesti voidaan todeta innovatiivisuudelle löytyvän tarvetta – paitsi liiketaloudessa – myös koko yhteiskunnassa yleensä, sillä yhä kiihtyvässä kasvutahdissa on vaikeaa pysyä mukana ilman innovatiivisuutta.

Wikipedia: ”Innovatiivisuus on lähellä luovuutta ja keksimistä oleva käsite. Usein innovatiivisuudella tarkoitetaan ominaisuutta, joka on kykyä ja halua luoda uutta ja ottaa käyttöön innovaatioita eli tietynlaista uudistus- ja uudistumisvalmiutta. Innovatiivisuus voi ilmetä esimerkiksi yksittäisissä ihmisissä, yrityksissä tai alueissa. Lisäksi toimintaa itsessään voidaan kuvailla innovatiiviseksi. Jossain yhteyksissä pysytään rajatuntumassa määritelmässä, jonka mukaan innovatiivisuutta on yksinkertaisesti kyky luoda innovaatioita, laajemmin tulkittuna innovatiivisuus on avoimuutta uusia ideoita ja uudistuksia kohtaa.”

Bisneksessä innovatiivisuus on arkipäivää. Meidän on joka päivä haastettava itsemme. Joka päivä mietittävä uudelleen, kuinka voisimme juosta lujempaa, toimia paremmin ja nimenomaan eri tavoilla. Terve nöyryys pitää olla joka aamuinen tunne. Bisneksen teko on taitolaji, jossa yhteydet myös taustatukiin on oltava kunnossa. Kokonaisvaltainen osaaminen muodostuu merkityksekkäästä ja mielekkäästä asiayhteydestä. Aikaisempien tietojen, taitojen ja kokemusten uudelleen aktivointi ja arviointi ovat uuden oppimisen kontekstissa hyvin keskeisellä sijalla. Myös yrittäjää vaaditaan olemaan syvällinen ja vuorovaikutustaitoinen ja hallitsemaan kaiken maailman asiat, sosiaalisia supertaitoja, sekä juuri sitä, kaiken maailman teknologian tuntemusta ja hallintaa. BurnOutiin siinä väkisin ajaudutaan, ellei yrittäjä opi käyttämään joukkuepeliä ja ammattilaisten palveluksia mm. liiketoiminta-analyysin teossa/tulkinnassa.

Yrittäjän täytyy synnynnäisesti olla optimisti, joskin rahoittajan on vaarallista täysin luottaa yrittäjän optimismiin. Liiketoiminta-analyysi kirjallisena/sähköisenä dokumenttina selvittää rahoittajille ja muille sidosryhmille yrityksen kolme perusasiaa:

1      yrityksen selviytyminen

2      yrityksen kehittyminen

3      yrityksen menestyminen

Liiketoiminta-analyysin kirjallinen/sähköinen dokumentti lisää vaikuttavuutta rahoittajien ja sijoittajien suuntaan. Liiketoiminta-analyysi on strategista ja laaja-alaista kulkua läpi yrityksen selviytymisen ja menestymisen ydinasioiden, joiden avulla opitaan tuntemaan yritys.

Wikipedia: ”Liiketoiminta/Business on ansiotarkoituksessa tehtyä taloudellista toimintaa, varsinkin kauppa ja teollisuus. Liiketoiminnan tarkoituksena on joko luoda pääomaa ja voittoa tai vain ylläpitää omaa toimintaansa. Kaupallista toimintaa varten perustetaan yrityksiä ja teollista toimintaa varten taas tehtaita. Voittoa tavoittelematon liiketoiminta kattaa muun muassa julkishallinnon alaiset laitokset sekä tietyt yleishyödylliset järjestöt. Kapitalismissa liiketoiminnalla on suuri merkitys ja myös vapaus yhteiskunnassa, mutta yleensä valtio rajoittaa ja tarkkailee jossain määrin yritysten ja teollisuuden toimintaa.”

Merkittävän kilpailuaseman saavuttaminen ei yleensä ole mahdollista ilman pysyvää läsnäoloa markkinoilla. Markkinointistrategia ja sen jatkuva päivittäminen ovat lähtökohtia merkittävän kilpailuaseman saavuttamisessa. Markkinointistrategiassa pitää etsiä luovasti kilpailijoita parempi tapa sovittaa yhteen yrityksen kaksi tärkeintä resurssia:

1      oma osaaminen ja

2      asiakkaat

Todella ylivoimaisen markkinointistrategian kehittämisessä onnistuvat vain ne yritykset, jotka jaksavat viettää aikaa asiakkaiden kanssa, jotka tarkkailevat jatkuvasti kilpailijoitaan ja jotka kehittävät ja kannustavat toimintaa, joilla asiakkaista ja kilpailijoista saatu tieto käytetään uuden paremman strategian ja sen toteutuksen muokkaamiseen.

Voidaan myös kysyä hyvien tapojen ja yleisesti hyväksytyn käyttäytymisetiketin merkityksestä yrityksen tuloksenteossa … ja mikä vaikutus sillä on tuloslaskelman viimeiselle viivalle, mikä ei?

Wikipedia: ”Markkinointi tarkoittaa toimenpiteitä, joilla yritys tai muu organisaatio pyrkii edistämään tuotteidensa tai palveluidensa myyntiä. Keinoja ovat mm. asiakkaisiin vaikuttavien tekijöiden analysointi, tutkiminen, suunnittelu, toimeenpano ja valvonta.  Siihen liittyvät itse tuotteen tai palvelun suunnittelu houkuttelevaksi, sen tuominen ostajien helposti saataville (ns. jakelutie), tuotteesta ja tuotemerkistä ja niiden ominaisuuksista kertominen ostajille (myynti ja markkinointiviestintä) sekä oikeanlainen hinnoittelu, jolla tuotteet saadaan kaupaksi kannattavasti. Palvelujen markkinoinnissa korostuvat lisäksi palveluhenkilöstön taidot, palveluprosessin sujuvuus sekä palvelutoiminnan fyysiset puitteet.

Markkinointi-termiä käytetään myös liiketaloustieteen osa-alueesta, joka tutkii asiakkaita, kuluttajia, liiketoimintaa ja niiden välisiä suhteita. Organisaation yhtenä toimintona markkinoinnin tarkoitus on edistää markkinoitavan tuotteen tai palvelun myyntiä. Tyypillisesti markkinointi on pitkäjännitteistä ja hidasta toimintaa, jonka tulokset näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua; lyhytaikaiset ja näkyvät kampanjat ovat koko markkinoinnin kentästä vain pieni jäävuoren huippu.

Markkinointi tarkoittaa paljon enemmän kuin pelkästään mainontaa ja myyntiä. Hyödykkeen elinkaaren näkökulmasta markkinointiin luetaan kaikki vaiheet tuotekehittelystä ja siihen johtaneesta asiakkaiden tarpeiden kartoituksesta ja potentiaalisten asiakkaiden manipuloinnista aina käytöstä poistetun tuotteen kierrätykseen asti.

Operatiivinen markkinointi tähtää yleensä uusien asiakkaiden hankintaan tai nykyisten asiakkaiden tyytyväisyyden parantamiseen ja aktivoimiseen.

Tietokirjailija Philip Kotlerin määritelmän mukaan "markkinointi on sosiaalinen prosessi, jonka kautta yksilöt ja ryhmät tyydyttävät tarpeitaan ja halujaan vaihtamalla tuotteita ja luomalla arvoa muiden kanssa". Markkinointi liittyy keskeisesti markkinatalouteen, jossa yritykset ja niiden tuotteet kilpailevat kuluttajien suosiosta. Lukuisissa maissa muiden muassa alkoholin ja tupakan markkinointia on erikseen rajoitettu.”

Ekstrovertin mietteitä!

Tässä iltana eräänä, istuskellessani junassa matkalla kotiini, pohdiskelin mennyttä ja tulevaakin. Kyseisenä iltapäivänä - iltana olin ollut coutsaamassa, tuossa viereisessä maakunnassa, aikuisia ihmisiä yrittäjyyteen ja yritystoiminnan aloittamisen problematiikkaan. Sain jälleen kerran todeta olevani ekstrovertti. Ekstroverti, joka orientoituu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kasvotusten. Ekstroverteillä sanotaan olevan keskittymisvaikeuksia oman impulsiivisuutensa vuoksi. Tunsin jälleen henkilökohtaisesti kokevani kyseisen tunteen, jonka haluan selittää – ainakin itselleni – sanalla INNOSTUNUT.

Meissä ihmisissä – yrittäjissäkin - on orientoitumispiirteiden perusteella sekä introverttejä, että ekstrorverttejä. Introvertti ja ekstrovertti kuuluvat sveitsiläisen psykiatrin ja syvyyspsykologin C.G. Jungin psykologiseen typologiaan, jota käytetään psykologisissa persoonallisuustesteissä. Introvertti on sisäänpäinkääntynyt ja ekstrovertti puolestaan ulospäinkääntynyt. Ekstrovertit rakentavat maailmankuvaansa ja orientoituvat maailmaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Introvertit ovat enemmän sisäänpäinkääntyneitä tekojensa pohdiskelijoita, jotka pitävät enemmän itsenäisestä toiminnasta ja rakentavat maailmankuvaansa enemmän oman toimintansa kautta kuin sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla.

Omaa elämääni ja menneisyyttäni pohdiskellessani, en aina tunne kunnioitusta itseäni kohtaan, joidenkin ekstrovertillisten piirteitteni mukanaan tuomien ja impulsiivisessa olotilassa tekemieni päätösten suhteen, varsinkin niiden 80-luvulla tekemieni päätösten, joilla on ollut kauaskantoisia seuraamuksia aina nykypäiviin saakka. Nämä seuraamukset ovat kuluttaneet henkistä pääomaani, samalla, kun yksityistalouteni on asettautunut haasteelliseen olotilaan.  Tätä haasteellista olotila on kestänyt kaikkiaan noin 30-vuotta. Mielestäni tähän, 30-vuotta kestäneeseen olotilaan, sopii jokseenkin hyvin ajatus, eräässä naistenlehdessä olevasta horoskooppitekstistä VESIMIEHELLE - olen itse vesimies: ”Karsi ja yksinkertaista elämääsi. Välttele turhia riitoja. Sinun ei aina tarvitsen sanoa viimeistä sanaa, vaikka olisit oikeassa. Seesteisempi elämänasenne on valintakysymys. Nauti työsi hedelmistä täysin rinnoin – kuka muu nostaisi kissan hännän kuin katti itse?”

Olen ylpeä siitä mihin pystyin tänään, eilen, pystyn huomenna ja monena muuna tulevana päivänä. - Huomaan mielipiteilläni olevan kysyntää, todeten samalla, minulla olevan annettavaa yrittäjille ja yrittäjiksi aikoville, olen kokemusasiantuntija. Minulla on paljon omakohtaisia kokemuksia ja sellaista näkemyksellistä ja kokemuksellista tietoa, jota ei välttämättä kaikilla coutsaajilla ole – toki heitäkin on. Minulla on - osaamista – jota haluan myös jakaa ja osaamiselleni näyttäisi olevan kysyntää. Ajattelen näin: itsensä kannatta ympäröidä ihmisillä, joilta saa energiaa, jotka innostavat. On hyvä pohdiskella päivittäin isoja, luovia, relevantteja asioita/kysymyksiä - antaa aivonystyröillensä impulsseja !

Mahdottomatkin tavoitteet voivat olla mahdollisia, jos asian näkee uudessa asiayhteydessä!

Siis, hiuksen hieno ero on siinä, mikä tekee tavoitteiden saavuttamisen mahdottomaksi ja mikä tekee siitä vaikean? On syytä lähestyä asiaa niin, että kysytään, mitä ihmiset haluavat? Toivelistalle tulee varmaan termejä: yhteispeli, positiivinen palaute, yhteinen tavoite, miten sinne päästään, keinovalikoima jne.

Yksi tärkeimmistä asioista on se, että ihmiset voivat itse asettaa tavoitteensa. Tämän jälkeen on hyvä todeta: tavoitteiden toteuttaminen ei yleensä ole helppoa, pikemminkin se on vaikeaa kuin helppoa. Seuraavaksi mietitään, mitkä tekijät tekevät tavoitteiden toteuttamisen vaikeaksi? Lista ei varmaan ole mikään lyhyt!

Seuraava askel on siirtyä pohtimaan, miksi tavoitteiden saavuttaminen on kaikesta huolimatta mahdollista ... siis kyseessä on kysymysasettelu, jonka avulla ihmiset saavuttavat toiveikkuuden, huolimatta siitä, että tavoitteiden toteuttamisen haasteet ovat kovia.

Edellä kuvattua menetelmää voisi kutsua mahdollisuuksien vaa'aksi. Tämä mahdollisuuksien vaaka -menetelmä on melko lähellä sitä, miten Tuominen, S. & Heikkilä, A. (2016) kirjassaan USKO hienosyisesti ja pohdiskellen kerros kerrokselta avaavat sen, mitä uskomukset ovat, miten ne syntyvät ja vaikuttavat elämäämme.

Mahdollisuuksien vaaka -menetelmän käyttäminen on hyväksi kaikessa elämänmenon pohdinnassa. Ylensä huomio kiinnitetään tulevaisuuteen, puhutaan ja pohditaan sitä, mitä ihmiset haluavat ja mitä he toivovat. Piirretään reittejä, miten päästään sinne, minne halutaan päästä. On hyvä pohtia myös menneisyyttä. Menneisyyden kielteiset kokemukset on pyrittävä näkemään voimavaroina - mitä ne ovat opettaneet ja miten ne auttavat meitä nyt?

Tässä yhteydessä menneisyyden merkitys nousee keskiöön ajatuksella: miten se edistää haluamasi päämäärän saavuttamista? Jos meidän täytyy selviytyä lamasta tai olemme joskus olleet kriisissä, pohdimme sitä, kuinka kannattaa yhdistää kokemus kriisistä, jotta voimme selvittää lamasta. Ei niinkään kannata vaivata ajatuksia sille, miten se, että olemme olleet kriisissä, selittää miten olemme tänään lamassa?

Lähes irvokasta on kytkeä menneisyyden vaikeuksia ja haasteita tämän päivän vaikeuksiin niin, että edellinen aiheuttaa jälkimmäisen. Nykyään on alettu kiinnitä huomiota asioihin, jotka edistävät asetetun tavoitteen saavuttamista ... sellaisetkin asiat, jotka aikaisemmin olemme nähneet ongelmien syinä, pyrimme tänään näkemään ne voimavaroina, jotka edistävät tavoitteen saavuttamista.

Ihmisten ongelmien taustalla ei välttämättä nykytiedon mukaan olekaan lapsuudessa koetut traumat. Vaikeuksia ei selvitetä ongelmien kautta. Mitä enemmän haetaan syitä, sen kauemmaksi ajaudutaan ongelmista. Nykyään pyritään suuntautumaan eteenpäin - tulevaisuuteen. Ei haeta syitä, eikä varsinkaan syyllistetä ketään.

Lähdeaineisto: Furman, B. & Ahola, T. 1993. Muuttuset, terapiasta ratkaisuihin.

Yhteiskunnallisen yrittämisen trendit ovat nousussa - myös osakeyhtiöiden kautta!

Eteeni avautui mielenkiintoinen kirjoitus (HS 12.6.2018): Startup haluaa vastuullista kasvua. Kirjoituksessa tuodaan esiin suomalaisen vuonna 2011 perustetun Sharetribe Oy -nimisen yhtiön tarina. Kyseessä ei ole mikä tahansa suomalainen osakeyhtiö, sillä Sharetriben yhtiöjärjestyksen mukaan toiminnan tarkoituksena ei ole voittojen tuottaminen osakkeenomistajille, vaan reilun jakamistalouden edistäminen.

Siis kyseessä on osakeyhtiö, joka on luopunut voiton tavoittelusta osakkeenomistajilleen. Jopa osakeyhtiölakikin määrittelee voitontavoittelun yhtiön toiminnan tarkoitukseksi, ellei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Sharetriben yhtiöjärjestyksessä määrätään ja vieläpä niin, että sitä ei voida enää myöhemmin muuttaa, vaikka kaikki ihmiset ko. firmassa muuttaisi mieltään. Niin, ei voi muuttaa sitä, että toiminnan tarkoituksena ei ole voittojen tuottaminen osakkeenomistajille, vaan reilun jakamistalouden edistäminen.

”Sharetribe koodaa markkina-alustoja, eräänlaisia verkkokaupan pohjia, joiden avulla yhtiön asiakkaat voivat luoda jakamistalouden palveluitaan”. Yhtiön asiakkaita lehtijutun mukaan ovat mm. surffilautojen vertaisvuokraamo sekä äänitysstudiotilojen välittäjä. Yhtiöllä on yhteensä noin 700 asiakasta 50 maassa. Liikevaihto toukokuussa 2018 päättyneellä tilikaudella 900 000 euroa, liiketulos noin –200 000 euroa ja 14 työntekijää. Yhtiön toimitusjohtaja arvioi tuloksen olevan vielä seuraavalla tilikaudella tappiollisen, mutta sitä seuraavalla kaudella ollaan voitollisia.

Lehtikirjoituksen mukaan yhtiö on sitoutunut käyttämään 40 prosenttia mahdollisista voitoistaan osakkeidesa ostamiseen takaisin yhtiölle seuraavien vuosien aikana, siis tavoitetilana on kaikkien sijoittajien ostaminen ulos yhtiöstä ja tällöin yhtiö voisi käyttää voittonsa pelkästään oman toimintansa kehittämiseen, lahjoituksiin tai lupaaviin samanhenkisiin startupeihin sijoittamiseen. Sharetribe Oy keräsi toukokuussa päättyneellä joukkorahoituskampanjalla yli 1,1 miljoonaa euroa, joten voin ajatella yhtiöllä olevan melko laajan omistajajoukon, joka tarkoittaa jatkossa jonkinasteisia haasteita sijoittajien ulosostamisessa.

Sidosryhmätutkijana pohdiskelen Sharetribe -yhtiön toiminta-ajatusta mielenkiinnolla. Sidosryhmäteorian mukaan yritysten tavoitteena on kasvu ja selviytyminen. Se nähtiin myös vastapainoksi neoklassiselle teorialle yrityksestä, jonka ytimessä on ajatus siitä, että yritykset toimivat itsenäisten tuottajien ja asiakkaiden maailmassa, jossa vallitsee avoin ja vapaa kilpailu. Neoklassinen teoria painottaa taloudellisia arvoja ja olettaa yritysten toimivan vain ja ainoastaan voiton kasvamiseksi.

Kun ajattelen Sharetriben toiminta-ajatusta: luopua voiton tavoittelusta osakkeenomistajilleen ja samalla ajattelen yhtiön sitoutumista käyttää 40 prosenttia mahdollisista voitoistaan sijoittajien ostamiseen ulos yhtiöstä, tulee mieleeni sidosryhmäteorian näkökulma (Philips ym. 2003), jonka mukaan sidosryhmäteoria käsittelee organisaation hallinnoinnin keskeisinä välineinä moraalia ja arvoja, sekä nostaa yhteistyön sidosryhmien kanssa tärkeäksi päämääräksi.

Voin vetää johtopäätöksenäni Sharetribessä johdon ohittaneen osakeyhtiölain mukaisen voiton tuottamisen osakkeenomistajille vähäpätöisempänä tavoitteena ja nostaneen yhtiön toiminnassa fokukseksi organisaation moraalin ja arvot, jotka kumpuavat jakamistaloudesta, eikä yhtiön toimitusjohtajaa arveluttavasta perinteisestä startup-maailmasta, jossa pääomasijoittajat vaikuttavat yleisesti jahtaavan ainoastaan yhä korkeampia tuottoja (=on lähellä neoklassisia arvoja).

Sharetribe -yhtiön toimitusjohtajan mukaan Suomessa on herätty huomaamaan mahdollisuus tavoitella muutosta yhteiskuntaan myös osakeyhtiöiden kautta. Sharetriben omistajat tekivät yhtiöjärjestykseen myös muutoksen, ettei yhtiötä voi myydä tai viedä pörssiin. Yhtiössä ajatellaankin, että tavoitteiden toteutumiseen kannattaa sitoutua, sillä se voi olla kilpailuetu.

 

Vuorovaikutteinen ja tasavertainen viestintä keskustelu- / palvelutilanteessa

Dialogi

Vastavuoroisesta ja tasavertaisesta keskustelusta syntyy dialogi. Suomisanakirjan mukaan dialogi tarkoittaa vuoropuhelua, kaksinpuhelua, keskustelu. Sana dialogi on peräisin kreikasta. Sana käännetään usein vuoropuheluksi ja se viittaa näin kahden tai useamman ihmisen keskusteluun. Dialogeja ovat useat näytelmät, mutta on olemassa myös Platonin dialogit. Platonin dialogit eivät kuitenkaan kunnioita keskustelijoita keskenään samalla tavoin, johon vuoropuhelun keskustelu yleensä pyrkii.

Platonin dialogien keskiössä on piikittelevä Sokrates, joka nöyryyttää keskustelukumppaniaan. Sokrateen nöyryytyksen voimaannuttamina keskustelijat voivat oppia tarkkailemalla/ tutkimalla omia näkemyksiään ja niiden epäjohdonmukaisuuksia, ennakkoluuloja tai pelkkiä oletuksia. Sanana dialogi koostuu kreikan kielen sanoista dia = läpi ja logos = sana, josta voi vetää johtopäätöksenä sanan läpinäkyvä.

Yrityksen asiakasviestinnästä voin ajatella näin: dialogi tarkoittaa vuorovaikutteista yhdessä ajattelemisen prosessia --->  yritys ja asiakas viestivät keskenään. Dialogissa molemmat osapuolet oppivat yhdessä ymmärtämään ja ratkaisemaan esiin nousevan ongelman entistä paremmin --->  ajatella yhdessä, jolloin ymmärretään ongelma ja löydetään ratkaisu ongelmaan. Dialogi velvoittaa osapuolet osallistumaan viestintään, joka toteutuu vuorovaikutuksessa yrityksen ja asiakkaan välillä, mutta se mahdollistaa myös yksisuuntaisen viestinnän --->  mainokset, esitteet, suoramainonta ja yksisuuntaiset internet-viestit.

Dialogissa ei ole vastaanottajaa eikä lähettäjä, vaan se vaatii osapuolten osallistumista ja siinä on vain osallistujien dialogiprosessi. Dialogi on jatkuva prosessi, jossa molemmilla osapuolilla on motivaatio jatkaa ja syventää dialogia. Vaihtoehtoina on kaksi rinnakkaista monologia tai ilman kuuntelijaa oleva monologi.

Suhdedialogi

Asiakas on vuorovaikutuksessa mm. fyysisten tuotteiden, palveluprosessien, asiakaspalvelijoiden, järjestelmien, tekniikoiden, verkkokauppaprosessien sekä hallinnollisten ja taloudellisten rotatioiden kanssa ---> muodostuu  vuorovaikutusprosessi, jossa kaikki prosessin episodit sisältävät viestintää. Tuotteet, palveluprosessit ja vuorovaikutus toisten asiakkaiden kanssa samanaikaisesti yhden palvelupyynnön aikana muodostavat, mutta myös samalla vaikuttavat yrityksen kokonaisviestintään ja näin ollen rakentavat osan jatkuvaa suhdedialogia.

Todellisen suhteen kehittymiseen vaaditaan osapuolten näkemyksiä yhteisestä ajattelutavasta ---> suhteesta  haavoittuvien markkinoiden muutoksille, uusille kilpailijoille ja uusille vaihtoehtoisille ratkaisuille. Asiakasuhteen edetessä viestit kehittyvät jatkuvassa prosessissa ja viestien vaikutukset näkyvät asiakkaiden mielipiteissä. Asiakkaan sekä yrityksen tulisi olla motivoituneita viestimään keskenään, jolloin asiakas kokisi viestin lähettävän yrityksen olevan kiinnostunut hänestä ja näin yritys pystyy vakuuttavasti perustelemaan hyödyllisyytensä sekä tuotteidensa ja palveluidensa soveltuvuuden.

Kuinka suhdedialogiaa voidaan luoda ja miten sitä voidaan ylläpitää

Richard Norman (1992) on tuonut käsitteen totuuden hetki -palvelujohtamisen kirjallisuuteen   --->  totuus hetki on alun perin härkätaistelutermi ja se merkitsee härän ja bullringin kohtaamista silmästä silmään. SAS-lentoyhtiöiden pääjohtaja Jan Carsson on tuonut tämän totuuden hetki -käsitteen liike-elämään 1980-luvulla —> menestys ei riipu teknisestä osaamisesta vaan asiakkaiden reaktioista (Lecklin 2002, 103-104; Grönroos 2009, 111).

Totuuden hetki on todellinen tilaisuus - sanan varsinaisessa merkityksessä - palveluntarjoaja osoittaa palvelun laadun ja siihen liittyvän kokonaisprosessin asiakkaalle mieleen jääväksi kokemukseksi. Näillä vuorovaikutustilanteilla tai palvelukohtaamisilla ylläpidetään myönteistä suhdedialogia, joka voi - valitettavasti - jossain tilanteessa olla myös negatiivinen mielleyhtymä.

Yleensä asiakas, ollessaan palveluorganisaation asiakkaana, kokee totuuden hetkiä jatkuvasti —> palvelutuotanto ja toimitusprosessi tuleekin suunnitella ja toteuttaa siten, ettei huonoja totuuden hetkiä pääse syntymään. Kun tai jos palvelutilanteita ei hallita, niin prosessin toiminnallinen laatu häiriintyy tai kärsii ja tällöin on vaarana syntyä ennalta tiedostamaton epätavallinen laatuongelma tilanteessa, kun yritys yrittää solmia suhdetta asiaksyritykseensä käyttämällä dialogista viestintää.

Kun "ajatellaan yhdessä" miten asiakkaan vakiintuneita toimintoja ja prosesseja voitaisiin tukea parhaiten kehittämällä yhteisten tietojen välittämistä. Tämän seurauksena syntyy yhteisymmärrys ja sitoutuminen asiakkaan ja toimittajan ja / tai palveluntarjoajan välille. Tällöin todennäköisyys yrityksessä kasvaa siitä, kuinka saadaan isompi osuus "asiakkaan lompakosta" ja / tai "hänen/sen sydämestä".  

Pitkäaikaisen asiakkaan antama suusanallinen viesti kertoo yrityksestä kokonaisvaltaisemman arvio kuin yksittäisistä kokemuksista, hintaan tai palvelukykyarvioon perustuen. Tällaisesta tilanteesta syntyy suhdedialogi, joka johtaa ennalta suunnittelemattomaan myönteiseen suusanalliseen viestintään. Tämä sanallinen viestintä luo ja ylläpitää suhdedialogiaa.

Siis vuorovaikutteisella ja tasavertaisella keskustelulla näyttää olevan merkitystä puhutaanpa sitten dialogista tai suhdedialogista. Siis siitä vaan keskustelemaan ja luomaan totuuden hetkeä!

 

Sidosryhmäajattelua koulutuksen tuottamiseen!

Sidosryhmät ymmärretään positiivisimmillaan yrityksen käytössä oleviksi resursseiksi, joista yritys voi hyötyä, vieläpä enemmän kuin se on joutunut panostamaan ryhmään.  Joissakin yhteyksissä sidosryhmät voidaan kokea taakaksi, joita on pyrittävä hallitsemaan mahdollisimman hyvin.

Freeman (1984) määrittelee sidosryhmän olemusta sidosryhmäteorian pohjalta: Organisaation sidosryhmät muodostuvat yksilöistä ja/tai ryhmistä, joilla on vaikutusvaltaa yrityksen tavoitteiden toteutumisessa, mutta heihin on myös vaikuttamismahdollisuus yrityksen tavoitteiden saavuttamisen avulla. Käsitettä sidosryhmät voidaan taas määritellä ja tulkita monella eri tavalla ja monesta eri näkökulmasta, joko laajempialaiseen tai suppeampialaiseen näkökulmakehikkoon kuuluviksi. Tähän kehikkoon voidaan mielestäni nostaa myös termi: hybridi.

Käsitteenä hybridi merkitsee yhdistelmää, jota voidaan käyttää monissa eri yhteyksissä. Hybridiorganisaatio on mielestäni yksi hybridi -käsite. Hybridiorganisaatio puolestaan tarkoittaa organisaatiota, jolla on yleishyödyllisten tavoitteiden lisäksi yritystoiminnallisen hyödyn tavoitteita. Yhtenä hybridiorganisaationa pidän koulutuskuntayhtymiä, joilla on sekä yleishyödyllisiä (=voittoa tavoittelematon toimiala/julkisella rahalla operointi), että yritystoiminnallisia (=suoriutua sitoumuksistaan) hyödyn tavoitteita. Koulutusinstituutioita voidaan pitää hybridiorganisaatioina myös jotain toista näkökulmaa analysoiden, mutta kenties tästä sitten myöhemmin.

Toisen koulutusasteen ammatillisen koulutuksen järjestäjän on tehtävä yhteistyötä alueen työelämän, muiden ammatillisten koulutuksen järjestäjien, lukiokoulutuksen järjestäjien, korkeakoulujen, perusopetuksen sekä nuorisotyötä tekevien tahojen kanssa. Edellä mainitun kuvauksen pohjalta voidaan todeta koulutuksen järjestäjällä olevan laajat sidosryhmäsuhteet. Tästä syystä tai juuri sen vuoksi koulutuskuntayhtymä - hybridiorganisaatiokontekstia voidaan mainiosti tarkastella sidosryhmäajattelun näkökulmasta. Elikkä koulutuksen tehtävänä ei ole vain vastata kysyntään/muutoksiin vaan myös itse olla aktiivisena viemässä muutosta eteenpäin sekä kehittää omaa toimintaansa yhdessä sidosryhmiensä kanssa.

Strategic Management – A Stakeholder Approach -teoksessaan R. Edward Freeman (1984) jakaa sidosryhmien vaikutukset yritystoiminnan taloudellisiin, teknologisiin, yhteiskunnallisiin, poliittisiin tai hallinnollisiin vaikutuksiin. Tästä Freemanin teoksesta katsotaan saaneen alkunsa sidosryhmäajattelun soveltaminen mm. lukuisten liikkeenjohdollisten ilmiöiden selittämiseen ja ratkaisuihin ja miksipä ei myös koulutustuotannon toteuttamiseen.

Koulutusorganisaation päätehtävänä ajatellaan olevan koulutuksen tuottaminen, joka palvelee sen sidosryhmiä. Jos koulutus määritellään yleisellä tasolla subjektin ja objektin väliseksi possessiiviseksi suhteeksi, tällöin ajatellaan koulutusorganisaatiota subjektina, opiskelijoita/työelämää objektina ja siis suhteena on koulutus/koulutuksen tuottaminen.

Nyt voidaankin lähteä pohtimaan sitä, kuinka hybridiorganisaatio sekä yleishyödyllisten, että yritystoiminnallisten tavoitteiden pohjalta voi tyydyttää parhaalla mahdollisella tavalla sidosryhmiensä tavoitteet. Tavoitteiden tyydyttämisessä on huomioitava subjektin ja objektin välinen possessiivinen suhde myös laadun ja priorisoinnin näkökulmasta. Yksi tehokkain ja laadukkain koulutusmuoto on oppisopimuskoulutus. Siitä herääkin kysymys: kuinka oppisopimuskoulutus halutaan priorisoida hybridiorganisaatiossa possessiivisuhteeksi?

Jotenkin voi ajatella - aikaisempaan kokemukseeni pohjaten – oppisopimuskoulutuksen näyttäytyneen, ainakin joissain, koulutusorganisaatiossa jopa taakkana, jota ei juurikaan ole pyritty hallitsemaan mahdollisimman hyvin. Toivoa sopii uuden koulutusreformin tuovan positiivisia muutoksia oppisopimuskoulutuksen priorisointiin ja samalla sidosryhmiä paremmin tyydyttäviä hybridiorganisaatioiden toimintatapoja possessiivisiksi suhteiksi, joka on tässä kontekstissa koulutuksen tuottaminen😊.  

Henkinen kasvu haastaa!

Nykypäivänä on vaikeaa ajatella yritystä, jolla ei ole tulevaisuuteen suuntautunutta näkemystä oman bisneksen toiminnasta ja sen kehittämisestä. Voin ajatella näin: yhteinen päämäärä ja visio [(visio = näky, ilmestys, enne); mutta myös harhanäky] saavat ihmiset oppimaan ja tavoittelemaan parasta mahdollista suoritusta. Ongelmana nähdään usein se, miten kaikki työntekijät saadaan kokemaan visiot yhteisiksi. Ensimmäinen askel yhteistä tulevaisuutta kohti on luopuminen perinteisestä käsityksestä, että visiot ”annetaan” ylhäältä valmiiksi. Olennaista on, että yrityksessä puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta, keskustellaan mahdollisista näkemyseroista ja synnytetään näiden keskustelujen kautta yhteistä näkemystä bisneksen tulevaisuudesta.

Mielestäni työ, joka on kautta aikojen ollut suomalaisen yhteiskunnan kunnia, on suorituksena ja elämisen ehtona kokenut melkoisen muutoksen. Työllä tavoiteltavien aineellisten hyötyjen tilalle ja ohikin on astumassa ja astunutkin voimakas pyrkimys oman ajankäytön hallitsemiseen ja sisäiseen hyvinvointiin, niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Kaikkien työntekijöiden olisikin ”löydettävä” paikkansa organisaatiossa samalla kun työnantajan/organisaation asettamat tavoitteet yritystoiminnan tuottavuudelle, jatkuvuudelle ja asiakastyytyväisyyden saavuttamiselle saadaan parhaalla mahdollisella tavalla yhdessä toteutettua.

Osata tehdä mitä tarvitaan, vaatii aivoja … siis älyä lähtökohtanaan. Tarvittava äly ei lähde vain yhdestä päästä, vaan toimivasta yhteistyöstä ihmisten kesken. Tämän edellytys puolestaan on henkinen luottamus ja positiivinen suhtautuminen toisiin ihmisiin. Kukaan meistä ei voi olla kaikkea. Meidän on hyväksyttävä se, että vaikka olemme hyviä jossain asiassa, on meillä myös puutteemme. Puutteitaan voi jokainen meistä korjata kehittämällä itseään. Yksi kehittämisen keskeisempiä periaatteita onkin opiskella ja oppia ihmisiltä, jotka mielestäni ovat minua parempia minun omien heikkouksieni kohdalla – siis pyrkiä henkiseen kasvuun.

Henkinen kasvu vaatii energiaa, se vaatii työtä, se vaatii avointa mieltä ja valmiutta kokeiluun. Terve nöyryys on oltava joka-aamuinen tunne. Yleinen käsitys on, että epäjatkuvuus ja kriisit ovat edellytys muutoksille, jotka taas ovat edellytys kehitykselle. Kehittyminen ei yleensä ole kiinni ihmisen iästä. Ihmiset oppivat parhaimmillaan toisiltaan, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa.  Omien vahvuuksien löytäminen ja niiden käyttäminen muodostavat henkisen kasvun ydinalueet. Tällöin on tärkeää löytää ”sisällöllistä” kiinnostusta välineellisen kiinnostuksen rinnalle - ja sen ohi. Meillä jokaisella omien persoonallisten ominaisuuksien käsittely saattaa olla yksi syy siihen, miksi me koemme töittemme ja kilpailun lisääntymisen myötä henkilökohtaisia kasvupaineita.

Tulevaisuuden hallinnasta ja ennakoitavuudesta on tullut yritysten ja niiden rahoittajien kannalta keskeinen haaste. Mitä perustellumman ja varmemman otteen yritys saa tulevaisuudesta, sitä tehokkaammin se voi ohjata panoksiaan turvatakseen elinkelpoisuuttaan ja kilpailukykyisyyttään alati muuttuvilla markkinoilla. Investointitoiminnan päätöksentekoa rasittaa useasti epätietoisuus pitkäkestoisesta taloudellisesta kehityksestä ja työvoiman saatavuuteen liittyvistä haasteista. Äärimmillään investointivaroivaisuus on saattanut johtaa yritystoiminnan kehityksen pysähtyneisyyteen, koska yritys on ikään kuin halvaantunut tuntiessaan voimattomuutta ja jopa pelkoa ja epätietoisuutta markkinoittensa kehittymisen suunnasta sekä glopaalin sosiaalisen kulttuurin hallinnasta.

Me suomalaiset pidämme jotenkin sosiaalista kulttuuria helposti pinnallisena näytelmänä. Hellimme mielikuvaa, että tuttu suomalainen ”perustönkköys” on jotenkin kunnioitettavan aito asia ja sulava ”salonkikelpoisuus ” jopa suorastaan moraalisesti arveluttava juttu. Useasti kuitenkin näillä sulavasti kommunikoivilla, sosiaalisesti taitavilla henkilöillä on sekä hyvä tilannetaju, että mainio roolinottokyky.

Wikipedia: "Liiketaloudessa visiota voidaan arkikielellä kutsua myös unelmaksi. Visio on arkijohtamisen peruskivi. Sen avulla pyritään luomaan jokaiselle työntekijälle kuva tulevaisuudesta, joka vetoaa sekä ajatteluun että tunteisiin. Visio on jotakin, jonka yksilö haluaa saavuttaa ja joka innostaa häntä. Useimmille ihmisille se on pohjimmiltaan pyrkimys luoda jotakin taloudellista voittoa suurempaa ja merkityksellisempää. Ilman visiota työllä ei ole merkitystä, suuntaa eikä ohjetta esimerkiksi siihen, miten tehtäviä ja kehitystoimintaa priorisoidaan.

Visio on myös osa yrityksen, aatteellisen yhdistyksen tai muunlaisen järjestön strategiaprosessia. Strategia on yhteistä tietoa yrityksestä, yhdistyksestä tai järjestöstä ja sen toimintatavoista, ja se myös syntyy yhdessä tekemällä. Kun henkilöstö halutaan saada mukaan visiointiin, johdon tärkeimmiksi työkaluiksi nousevat tarinat ja kieli, joiden avulla luodaan innostusta. Tarinoiden voimaa hyödynnetään organisaatioiden visiointityössä vasta vähän. Tämä on eräs syy siihen, miksi visio on jäänyt monissa tapauksissa pelkäksi hokemaksi, jolla ei ole käytännön merkitystä.

Alun perin visio on tarkoittanut näkyä tai harhanäkyä, erityisesti uskonnollisessa tai huumavilla aineilla saavutetussa hurmostilassa koettua".

Kasvuyrittäjyyden kasvun haasteet ...

Maanantaina (23.4.2018) uutisoitiin Suomeen hakeutuvien kasvuyritysten etabloitumisen haasteista. Etabloitumishaasteiden keskiössä ovat Startup-yritys, Maahanmuuttovirasto (Migri), Business Finland ja Kasvuyrityskeskus A Grid, sekä kyseisten tahojen toimiva yhteistyö.

Avataan hiukan sitä millaisia toimijoita edellä mainitut tahot ovat:

Wikipedia: Startup-yritys tarkoittaa nuorta kasvuhakuista yritystä. Sillä voidaan tarkoittaa myös yritystä, joka vasta kehittää ensimmäistä tuotettaan eikä tuota vielä voittoa. Termiä käytetään usein enintään muutaman vuoden ikäisistä yrityksistä tai kunnes yrityksen osakkeiden omistajiksi on tullut muita kuin perustajajäseniä. Startup-yrityksen omistajiin voi kuitenkin kuulua ulkopuolisia ns. bisnesenkeleitä. Yrityksen nuori ikä tai esimerkiksi teknologia-alalla toimiminen ei riitä määrittelemään yritystä Startup-yritykseksi, vaan olennainen piirre on nopean kasvun tavoitteleminen

Wikipedia: Maahanmuuttovirasto (Migri) on sisäministeriön alainen virasto, joka käsittelee ja ratkaisee maahantuloon, maassa oleskeluun, pakolaisuuteen ja Suomen kansalaisuuteen liittyviä asioita. Maahanmuuttovirasto on maahanmuutto-, turvapaikka-, pakolaisuus- ja kansalaisuusasioissa asiantuntija-, palvelu- ja päätöksenteko-organisaatio, joka toteuttaa Suomen maahanmuuttopolitiikkaa. Virasto myös tuottaa tietopalveluita niin kansainvälisiin tarpeisiin kuin kotimaan päättäjille ja viranomaisille poliittisen päätöksenteon avuksi. Virasto aloitti toimintansa vuonna 1995 nimellä Ulkomaalaisvirasto, ja Maahanmuuttovirastoksi nimi vaihtui vuoden 2008 alussa. Maahanmuuttopolitiikkaa ohjaa valtioneuvoston linjausten mukaisesti sisäministeri.

Business Finlandin verkkosivut: Business Finland on tammikuun alussa 2018, kansainvälistymis-, investointi- ja matkailunedistämispalveluita tarjoava Finpro ja innovaatiorahoitusta tarjoava Tekes, yhdistynyt uudeksi toimijaksi Business Finlandiksi. Business Finlandin ensisijainen tavoite on tarjota heidän yhteisille asiakkailleen sujuva palvelupolku, kun heidän asiakkaat ovat kansainvälistymässä ja hakemassa innovaatiorahoitusta, kansainvälisiä investointeja tai matkailijoita. Business Finlandin tehtävä on toimia uuden kasvun katalysaattorina ja luoda mahdollisuuksia Suomelle innovaatioiden ja kansainvälisen kasvun kautta. Strategiamme on kaksiosainen: mahdollistamme kansainvälistä kasvua yrityksille sekä luomme maailmanluokan liiketoimintaekosysteemejä ja kilpailukykyistä liiketoimintaympäristöä Suomelle.

A Gridin verkkosivut: Kasvuyrityskeskus A Grid on Aalto-yliopiston kampuksella sijaitseva, uusi startupien, yritysten ja yrittäjien yhteisö. Entisissä Sähkötekniikan korkeakoulun tiloissa avautuva yhteisötila A Grid kokoaa saman katon alle muun muassa kasvuyrityksiä, luovien alojen yrityksiä, kiihdyttämöitä ja palveluita yrityksille. Kyseessä on kunnianhimoisten startupien, yritysten ja yrittäjien luova yhteisö: rakennukseen tulee remontin valmistuttua tilat jopa sadoille toimijoille.

Elellä mainittujen tahojen yhteistoiminnan lähtökohtana on houkuttelevampi Suomi Europan unionin ulkopuolelta tuleville yrittäjille. Suomessa tuli voimaan uusi laki (1.4.2018), jonka tarkoituksena on helpottaa kasvuyrittäjien pääsyä Suomeen. Kasvuyrittäjien oleskelulupajärjestelmä mahdollistaa StartUp-yrityksen perustamisen Suomeen EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville / pyrkiville huippuosaajille.

Tänään ulostulleesta YLE -uutisoinnista saa käsityksen, että tähän mennessä StartUp-yrityksiä on tulkittu edelleen, jostain syystä liian riskialttiiksi. Tämän riskialttiustulkinnan vaikutuksena on näkyvillä maahanmuuttajien / kasvuyrittäjien oleskeluluvansaamisen hitaus / vaikeus, jolla taas on merkitystä huippuosaavan kasvuyritystoiminnan aloittamiseen Suomessa? Suomalainen yhteiskunta tarvitsee kaikki hyvät tekijät, jotka ovat saatavillamme. Ymmärtääkseni, Business Finland ”auditoi” tarjolla olevan oleskelulupaa hakevan kasvuyrityksen / yrittäjän liikeidean ja tekee esityksen Maahanmuuttovirastolle, joka tekee päätöksen oleskeluluvasta. Tavoitteena lienee saada muutamia kymmeniä lupia / vuosi. Eihän vaan byrokratia ……

On erilaisia "tunteenpaloja" ...

Elämänpolku ihmisillä on hyvinkin erilainen ja elämän "kehitystehtävät" johdattelevat meitä  moniin eri elämänvaiheisiin. Ei varmaan ole olemassa yhtä ja ainoaa ja oikeaa polkua. Minun polkuani on ohjaillut yrittäjyys ja voin jopa sanoa intohimonani olleen yrittäjyyden, kun katson menneisyyttäni peruutuspeilistä - ja tuleevaanikin.

Lähes parin vuosikymmenen itsenäinen yrittäjyys ja sen jälkeinen ajallisesti samanmittainen työsarka ammatillisen koulutuksen tehtävissä, kuten myös yrittäjyyskouluttautumiseni ovat antaneet minulle kokemuksellista näkemystä ja näkemyksellistä kokemusta yrittäjyydestä.

Kiinnostukseni yrittäjyyttä kohtaan on säilynyt haastavana ja innostavana viimeisimmästä lähes kaksikymmenvuotisesta toisen asteen ammatillisen koulutuksen virkaurastani huolimatta…ja/tai siitä johtuen! Työhöni oppisopimuspäällikkönä/oppisopimusjohtajana - josta olen täysinpalvelleena jäänyt eläkkeelle - on niin ikään luonnollisesti ja ko. ideologiaan asiaankuuluvasti kuulunut olennaisesti yrittäjien ja yritysten kanssa yhdessä tekeminen. Kyseisessä työssäni olen kannustanut ja kehittänyt yrittäjyyttä ja yritystoimintaa koulutuksen keinoin.

Työssäoloaikanani olen samalla opiskellut yrittäjyyttä, josta viimeisin näyttöni (elokuu 2016) on yrittäjyyden alaan kuuluva väitöskirjani ”Perheyrityksen omistajapäättäjien sidosryhmäpainotusten muutos ennen sukupolvenvaihdosta. Monitapaustutkimus vuosikertomusaineistosta ”.

Toimin tällä hetkellä perheyrityksessämme Senior Advisorina. Olen yrittäjyyden, sidosryhmätoiminnan, liiketoiminnan ja organisaatiomuutosten asiantuntija ja kouluttaja. Kehittämistoiminnan osaaja ja elinkeinoelämän yhteyksien tuntija ja kehittäjä. Teen yhteistyötä jalat maassa – ilman turhaa uhoa kaikkitietävyydestä ja kaikkitaitavuudesta, riittävän nöyränä, mutta samalla aktiivisesti ja tavoitteellisesti asioita ajaen. Mielestäni näin pääsemme siihen, että tulevaisuuden ratkaisuja varten kirjoitetuille nuoteille löytyy nykyistä useammin soittovalmiit soittajat. Olen 64-vuotias yhteiskuntatieteiden tohtori Järvenpäästä.

Olen innostunut, ja minulla on aktiivinen työote myös toisten yrittäjyyden ja yrittäjiksi aikovien kehittämisessä ja heidän menestymisessään yrittäjänä. Olen ”idearikasuudistajapersoona”. Toimin Hyvä Diili -verkostossa yrittäjien mentorina ja Suomen Mentorit ry:n mentoriohjelmassa korkeakoulutettujen mentorina … 😊 😊😊

... tässa yksi osa myyntikirjettäni, jolla "myyn" itseäni.....

Yrittäjyys ja työn tarkoitus

Tulosajattelussa työ saa oikeutuksensa vasta siitä, kun joku tarvitsee työn tulosta, elikkä on löydettävä ulkoinen tai sisäinen asiakas. Työn tarkoitus tulee selkiinnyttää vähintään ”seuraavaan sukupolveen”, kysymällä mikä on työmme tarkoitus? Kun löytyy vastaus, kysytään sama uudelleen. Pitkälle edistynyt kyvykkyys huipentuu sisäisenä yrittäjyytenä, jota voi verrata omakotirakentajan työotteeseen.

TEE ITSEÄSI KOSKEVA SUUNNITELMALLINEN JOHTAMISKUVAUS KÄYTTÄMÄLLÄ ESIMERKIKSI SEURAAVIA PÄÄKOHTIA:

-          Oman työn tarkoituksen, vastuualueiden ja päätäntävallan määritys.

-          Henkilökohtaisen tulevan tuloskauden avaintulosten, tulostavoitteinen ja tarvittavien toimenpiteiden muistiin merkitseminen omaa käyttöä varten.

-          Menneen toimintakauden tulosten ja toimenpiteiden arviointi, sekä johtopäätösten teko henkilökohtaisella tasolla.

-          Oman elämän suunnittelu varaamalla itselleen, perheelleen, ystävilleen ja harrastuksilleen ennalta riittävästi aikaa.

-          Henkilökohtaisen kehittymistarpeen määrittely.

KAAVAMAISUUS KANGISTAA

-          Liikekirjanpidon tuloslaskelma kertoo euroina yrityksen menneisyyden. Tulevaisuuden, kannattavuuden tai kannattamattomuuden yksityiskohtaisia syitä se ei kerro.

-          Korkeasuhdanteen keskimääräistykset eivät silloin riitä, kun lama laskee myyntituottoja. On päästävä kiinni piilovoittoihin ja piilotappioihin, jotta asioille voidaan tehdä jotakin.

-          Liikekirjanpidon yhteiskunnallinen päätehtävä on historiankirjoitus. Sen pitää turvata tasejatkuvuus, kirjausperusteiden muuttumattomuus sekä tilivuosien ja kaikkien yritysten välinen karkean tason vertailukelpoisuus.

-          Yrittäjän/yritysjohdon on suunniteltava toimintaa, muutettava asioita ja oltava yrityksestään liikekirjanpitoa paremmin perillä.

-          Liikekirjanpidon eurojen varassa ”lentävä ohjaaja” ohjaa yritystoimintaa historian peruutuspeilistä.

-          Toimintaa voi johtaa, ei euroja.

-          Strategiat vaihtuvat, tuotanto/palvelu virtaa, mutta laskenta pysyy muuttumattomana.

-          Strategia, joka mainitsee kiinteät kustannukset, on pelkkä laskuharjoitus.

-          Oikealla johtamisen tasolla ja aikaperspektiivillä kaikki kustannukset ovat muuttuvia.

-          Kaikkiin kustannuksiin voidaan vaikuttaa.

-          Yleisesti käyttämämme kaavamaiset laskentamenetelmät kierouttavat yrittäjän/johdon ajattelua ja syventävät mahdollista yrityksen syöksykierrettä.

-          Mikään säädös ei pakota matkimaan liikekirjanpidon tuloslaskelma- ja tasekaavoja yrittäjän/johdon laskennan pohjaksi, näin kuitenkin tehdään, jollei yrittäjä/johto muuta vaadi.

-          Sitä saa mitä tilaa.                                                                       Lähde: Krono 1996

 

”Huipulla ei voi matkia muita. On luotava itse uutta.” 

Uintivalmentaja Esa Sievinen (HS 12.1.1994) -

Onnellinen?

Keskiviikkona 14. maaliskuuta 2018 uutisoitiin Suomen olevan YK:n World Happiness Report -vertailun kärjessä, eli kyseisessä raportissa Suomi sai kärkisijan onnellisuusvertailussa. Vertailussa on yhteensä 156 maata. Raportissa pohditaan myös laajemmin onnellisen elämän edellytyksiä, muun muassa vertailumaiden:

-          taloutta

-          väestön terveyttä

-          kansalaisten anteliaisuutta

-          heidän kokemuksiaan vapaudesta ja

-          sosiaalisesta vapaudesta ja

-          sosiaalisesta tukiverkostosta, sekä

-          korruption vähäisyyttä

Raportin mukaan ”Tärkeimmät rakennuspalikat onnellista yhteiskuntaa varten ovat demokratia, tasa-arvo, hyvä koulutus ja laadukas lastenhoito sekä toisistaan huolehtiminen.”

Pientä pohdintaa aiheesta.

Ranskalaisen matemaatikon, fyysikon ja kirjailijan Emilie du Chatelet (1706-1749) tutkielmassa onnesta todetaan: ”Uskotaan yleisesti, että on vaikeaa olla onnellinen, ja on toki monia syitä uskoa niin; mutta ihmisen olisi helpompaa tulla onnelliseksi, jos hän harkitsisi ja laatisi suunnitelman ennen kuin toimii. Joudumme olosuhteiden vietäväksi ja asetamme toiveita, jotka eivät täyty kuin puoliksi: loppujen lopuksi emme oivalla onnen edellytyksiä ennen kuin ikä vastuksineen alkaa asettaa meille esteitä.”

Wikipedia:Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Aristoteles ja Vanhan testamentin kirjoittajat korostavat ihmisen hyveellistä elämää onnen lähteenä. Omien tekojen lisäksi ihmisen onnellisuuteen vaikuttaa myös se, miten muut kokevat häntä. Myös oma ja läheisten ihmisten terveys ja riittävä toimeentulo lisäävät ihmisen onnellisuutta.”

Aristoteles ja Vanhan testamentin kirjoittajat korostavat onnen lähteenä ihmisen hyveellistä elämää. Vaikka Aristoteles eli 300-luvulla eKr. hänen huomionsa ihmisistä ja yleensä ihmisten elämää kuvaavista näkemyksistä sopii myös tämän päivän ilmiöiden ja haasteiden (ongelmien) tarkasteluun. Aristoteleen etiikan perusajatus on se, että yksilön tulee käyttäytyä jatkuvasti hyveellisesti ja kehittää hyveitä, sen sijaan että tekisi vain yksittäisiä hyviä tekoja.

Aristoteleen mukaan onnellisuus voidaan määrittää (tyydyttävästi), kun onnellisuus liitetään ihmisen tehtävään ja sitä vastaavaan hyveeseen. Hyveellä tarkoitetaan toteuttaa jokin tehtävä hyvin. Jos lumilapion tehtävä on olla sopiva, jota käyttäen suoriudutaan lumitöistä hyvin, niin silloin lumilapio on hyve, kun se on sopiva. Voidaankin esittää kysymys, onko ihmisellä, juuri ihmisenä, mitään tehtävää ja hyvettä samassa mielessä kuin lumilapiolla on. Aristoteleen mukaan on, jos löydetään sellainen piirre, joka on olennainen vain ihmiselle, mutta ei millekään muulle olennolle, eli käytännön elämässä ilmenevä järkevyys voisi kuvastaa sellaista.

Elikkä Aristoteleen mukaan, kun toimii käytännöllisen järjen ohjaamana kaikilla elämänalueilla, voidaan onnellisuus tai hyvä elämä määritellä elämäksi ihmisen hyveen mukaan. Hyvä elämä on sellaisen olennon elämänhallintaa, jonka sielua ei voi erottaa ruumiista – olennon, joka ajattelun lisäksi myös haluaa, tuntee ja rakastaa, tarvitsee toisia kaltaisiaan ja elää yhdessä näiden kanssa ja jonka elämän onnistumista arvaamattomat sattuman iskut voivat haavoittaa.

Kuopio todettiin yhdeksi maamme onnellisimpien asukkaiden paikkakunnaksi. Liekö se ollut syy vai seuraus, kun noin puoli vuotta sitten muutimme pois Kuopiosta, vai alkoiko se ikä vastuksineen asettaa onnellisuusesteitä Kuopiossa asumisellemme, vai jouduimmeko olosuhteiden vietäviksi? 😊.