Omistajapäättäjän suhde omistamiseen ja omaisuuteen perheyrityskontekstissa

Omistajapäättäjä

Omistajapäättäjän määritteleminen asemoidaan useasti yrittäjän yritystoiminnan muotoon. Yritystoiminnan ensimmäiseksi toimintamuodoksi määritellään yksittäinen omistajuus, joka toteutuu mm. toiminimi- ja/tai ammatinharjoittamisyrityksessä. Seuraavan asteen muodostavat erilaiset kumppanuudet, joita ovat mm. henkilöyhtiöt. Sinällään kumppanuudet jakavat yksittäisen omistajuuden edut ja haitat, joskin sen etuna on nähtävä pääomien yhdistelemisen mahdollisuudet. Kolmantena omistajapäättäjän —> omistamisen muotona pidetään osakeyhtiöitä, osuuskuntia ja muita yrityksiä. Todettakoon tässä yhteydessä, että henkilö- ja osakeyhtiöt voivat tehdä omissa nimissään sopimuksia ja sitoumuksia, toimia pääomamarkkinoilla ja hankkia rahaa osakkeilla (Kim & Nofsinger 2004).

 Yksi omistajuuden käsitteisiin luettava komponentti on vastuullisuus ”sosiaaliseen ja kulttuuriseen omaisuuteen” tai muita ”omaisuuksia” kohtaan. Omistajuuden ja yrityksen laillisen hallinnan ja päätöksenteon keskittyessä yksittäisen henkilön hallintaan kyseessä on silloin suora omistus ja tällöin ei tarvita ns. tarkoituksenmukaista kontrollia omaisuuden käyttöön ja päätöksentekoon (=omistajapäättäjä) Monks & Minow 2004).

 Omistajapäättäjä on henkilö, joka asemansa (toimitusjohtaja ja/tai hallituksen puheenjohtaja) sekä omistuksensa (osakkeen omistaja/yrityksen omistaja) perusteella on perheyrityksessä päättävässä/johtavassa asemassa eli on perheyrityksen päätöksentekovallankäyttäjä. Samoin omistajapäättäjällä tarkoitetaan perheyrityksen hallitusta, jonka puheenjohtajana toimi henkilö, joka asemansa tai omistuksensa perusteella on perheyrityksessä päättävässä/johtavassa asemassa (Kovanen 2016).

 Omistaminen - omaisuus - päätöksenteko

Omistajuuden käsitettä lähestytään eri tieteenaloittain eri tavoin. Taloustieteen, yrittäjyyden, organisaatiokäyttäytymisen ja työsuhdeasioita tutkivien alojen edustajat tunnistavat residuaalikontrollin ja siihen liittyvät kolme oikeutta: voitonjako, taloudellisen tiedon saaminen ja omistajuuteen liittyvä päätöksenteko. Omistajuuteen liittyvä kontrollioikeus etenkin omaisuuteen ja sen käyttöön nostavat esille residuaalikontrolliproblematiikan, joka muodostuu siitä, että yhtiön hallitus kontrolloi yhtiön varallisuutta ja sen käyttöä, mutta sillä ei ole kannettavanaan osakekannan osakkeenomistajille tyypillistä viimesijaista riskiä —> residuaaliriskiä (Rousseau & Spherling 2003).

 Yhtiökokous päättää voitonjaosta, eli omistajat, ei yhtiön hallitus. Hallitus kylläkin (yleensä) tekee voitonjakoesityksen. Omistamisen ja osakkeen omistamisen asemaa kuvataan seuraavalla esimerkillä: ”Kun kerron sinulle, että omistan talon, voin päätellä, että minä olen se, joka päättää, ketkä voivat käydä sisälle taloon tai asua siinä, ja kuka taas ei voi tehdä niin; että minä määrittelen, miten talo sisustetaan, että minulla on oikeus päättää siitä kokonaisuutena tai jostakin sen osasta ja että minä voin käyttää siitä saamani tuotot omaksi hyväkseni. Kun ostan osakkeet BT:sta (British Telecom), en nauti mistään näistä eduista suhteestani BT:iin lukuun ottamatta rajoitettua oikeutta viimeksi mainittuun, eli osakkeeseen”. (Kay & Silberston 1995).

 Perheyritysten johtajuus ja vastuut eivät läheskään aina ole selvillä. Nämä ns. tekniset ongelmat eivät perheyrityksissä työskentelevien mielestä kuitenkaan ole ne suurimmat ongelmat vaan niitä ovat psykologiset ongelmat. Perheen konfliktit yrityksessä ja perheenjäsenten henkilökohtaiset tai ylemmän johdon johtamistavoissa ilmenevät selvät erot verrattuna muiden perheenjäsenten ajatusmaailmaan saattavat johtaa hankaliin tilanteisiin (Kets De Vries 1996). Yksi niin johtajia, työntekijöitä kuin yrityksiäkin tutkivien tutkijoiden huolenaiheeksi ja kiinnostuksen kohteeksi on noussut työn ja perheen ristiriita eli kokemukset ristiriidoista työn ja ei-työn rooleista. Yksi tärkeimmistä asioista, joka voi vaikuttaa omistajapäättäjän toimintaan on omistajapäättäjän perhe ja siihen mahdollisesti kohdistuvat ristiriidat. Työn ja perheen ristiriitojen uskotaan liittyvän negatiivisesti perheen tyytyväisyyteen ja työtyytyväisyyteen, ja niillä voi olla vaikutuksia masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin, mielialahäiriöihin, fyysisiin terveysvaikutuksiin, verenpainetauteihin ja alkoholin kulutukseen (Matthewsa, Booth, Taylor & Martin 2011).

Johtamiseen liittyviä erilaisuuksia eri maiden välillä selittävät pääomamarkkinoiden erilaiset rakenteet. Eurooppaa tehokkaammat Yhdysvaltojen markkinat mahdollistavat helpommin yritysjohdon valvonnan, sillä yhdysvaltalaisten osakkeenomistajien suoja on asetettu eurooppalaisten osakkeenomistajien suojaa korkeammalle. On myös huomioitava se, että mikä on optimaalista omistajalle, ei useinkaan ole optimaalista muulle yhteiskunnalle. Eli yrityksen politiikka, joka generoi suurimman osan hyvinvointia omistajille, ei välttämättä ole samaa politiikkaa, joka generoi suurinta sosiaalista hyvinvointia muulle yhteiskunnalle (Blair 1995: Wickham 2004).

Omistajapäättäjä nähdään kognitiivisena toimijana, jossa omistajapäättäjän sidosryhmäviestinnän yhteys inhimilliseen kognitioon on erottamaton; ajattelu on luonteeltaan kielellisen tekstin tuottamista (vrt. Onikki 2000). Kognitiivisen psykologian mukaan omistajapäättäjä käsittelee tietoa ja ohjaa toimintaansa tiedostaen tai tiedostamattaan erilaisten sisäisten mallien ja skeemojen avulla, jolloin hänen maailmansa muotoutuu ja kehittyy kognitiivisen oppimisen tuloksena (vrt. Babutus 1992). Tällä on iso maailmanlaajuinen vaikutus, koska valtaosa maailman yrityksistä on perheyrityksiä.