marraskuun 25. päivänä 2010
Pää se on mikä ihmistä rassaa, ollaanpa unessa tai valveilla. Työ ja vastuu painavat kun taas samalla jatko-opiskelu painostaa, kenties painajaisetkin ... näin näyttävät olevan tertut marjassani vai oliko se päinvastoin ... marjat tertussani, no ihan sama.
Nyt on puheiden lunastuksen hetki. Olen päättänyt – jo jonkin aika sitten, rapiat kaksi vuotta taaksepäin - lupautuessani tuolloin sivistyslautakunnan puheenjohtajuuteen kahdeksi vuodeksi … lupauduin silloinkin vähän pitkin hampain ... ei enää!
Siis ei enää 2011 vuoden alusta, ei en ole mukana lautakuntatyöskentelyssä ja päätökseni pitää … pitää paremmin kuin seula, siis se on kertakaikkiaan loppu.
Tämä päätös kuuluu sarjaan henkilökohtaiset syyt. Tässä tapauksessa syyt ovat oman ajankäytönhallinnoinnin puolella. Näyttä siltä, että 24/7 ei riitä, jos meinaa olla aktiivisesti mukana kaikissa niissä touhuissa mihin näppinsä on työntänyt. Helpottaa se varmaan toisia lautakuntakuntalaisiakin ja lautakunnan sidosryhmiä, kun se Kovanen ei enää ... olihan se jo kuusi vuotta - olikin jo aika.
Lautakuntatyössä on ollut mukavaa, joskaan ei ihan aina. Joidenkin asioiden osalta haasteet ovat olleet keskivertoa haastavammat. Oman näkemykseni mukaan haasteista on selvitty ja vieläpä melko lailla vähin vaurioin … riippuu tietenkin näkökulmasta. Puheenjohtajan posti on hoidettu, kuten on luvattu.
Haasteita riittää myös tulevaisuuteen, joista vähäisin ei liene tavoite työn ohella jatko-opiskelujeni loppuunsaattamiseksi. On niitä muitakin, joita en lähde tässä luettelemaan ... paitsi yhden; asunto-osakeyhtiöt ja uudistunut asunto-osakeyhtiölaki ... haastavaa!!!
Tässäpä näitä päässä vellovia tämän hetkisiä mietteitä, juuri nyt. Katellaan mitä elämä tuo tullessaan. Kun rassaiskin vain päätä ... eikä sen kummenpaa.
Hyvää Joulun Odotusta
lokakuun 14. päivänä 2010
Vesannon kunnankirjaston 130 vuotisjuhlan tervehdyssanat 14. päivänä lokakuuta 2010 /Raimo Kovanen sivistyslautakunnan puheenjohtaja.
Arvoisa kutsuvieras. Hyvä juhlaväki ja kirjaston ystävät!
Toivotan Teidät kaikki tervetulleiksi Vesannon kunnankirjaston 130 vuotisjuhlaan ajatuksella: Mennyt työntää ja velvoittaa. Tuleva vetää ja innostaa.
Kirjasto on tiedon ja elämysten lähde. Se luo kuntalaisille edellytyksiä rikkaaseen ja virikkeiseen elämään koulutuksessa, työssä ja vapaa-aikana. Tässä tarkoituksessa kirjasto tarjoaa käyttöön tiloja, aineistoa, asiantuntijapalveluja ja pääsyn tietoverkkoihin.
Vesannon kunnan kirjasto – kunnallinen kirjasto - on perustettu vuonna 1880 ja se on alkujaan sijainnut kirkonkylän kansakoululla, sittemmin kunnantuvalla, vuonna 1966 kirjasto siirtyi uuteen koulurakennukseen Koulutielle ja vuodesta 2008 alkaen se sijaitsee - otollisella paikalla, viihtyisissä ja avarissa tiloissa - kyläraitin varrella aivan ydinkeskustassa Säästökulman talossa.
Tosin kirjastohistoriamme pitkäaikaisimman kirjastohoitajan Helmi-Maria Järvisalon tekemän selvitystyön mukaan Vesannon kappeliseurakunta perusti lainakirjastoseuran vuonna 1865 – käytettävissä ei ole tarkkaa tietoa siitä mitä lainakirjastoseuran toiminnassa tapahtui yli kolmen vuosikymmenen aikana.
Vuonna 1998 uudistettu kirjastolaki määrittelee kirjastotyön seuraavasti:
Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen sekä elinikäiseen oppimiseen.
Mutta kirjasto on myös merkittävä lasten ja nuorten kulttuurin keskus. Sen kautta he voivat saada kontaktin moniin taidemuotoihin, kirjallisuuteen, musiikkiin, elokuvaan, kuvataiteisiin jne.
Kirjastolaitoksen tehtävänä on luoda edellytykset kuntalaisten opiskelulle, taiteen ja kirjallisuuden harrastukselle, tyydyttää tiedon ja virkistyksen tarvetta sekä edistää omaehtoista kulttuuritoimintaa ja kulttuuriperinteen säilyttämistä.
Mielestäni yksi Vesannon kunnankirjaston erityistehtävistä voisi olla kirjaston kehittäminen kunnan tietopalvelukeskukseksi – jota se jossain muodossa jo onkin!
Tämän Päivän sana on digitaalinen – kaiken pitäisi olla digitaalista tai vähintään joka taloudessa pitää olla digiboksi – sisäinen tai ulkoinen. Täällä kirjastomaailmassa kaikenlaisia "bokseja" on varmaan ollut jo vuosikausia, nykyään puhutaan vuolaasti myös digitaalisesta kirjastosta.
On olemassa suomalainen versio digitaalisen kirjaston määritelmästä ja se tarkoittaa jotakin seuraavanlaista:
Digitaalinen kirjasto edistää tiedon ja kulttuuriperinnön saatavuutta verkossa.
Digitaalinen kirjasto tuottaa ja kerää, hallinnoi sekä säilyttää digitaalisia sisältöjä ja tarjoaa niistä palveluita asiakaslähtöisesti, suunnitelmallisesti ja laadultaan mitattavasti. - Siinä se määritelmä, mitäs ihmeellistä ja uutta siinä on tämänpäiväiseen Vesannon kunnan kirjastopalveluun verrattuna - no ehkäpä se sana digitaalinen - eipä juuri mitään muuta?
Digitaalinen, analoginen tai manuaalinen - Vesannon kunnankirjasto on joka tapauksessa lunastanut paikkansa kuntalaisten keskuudessa, sillä kirjastosta lainataan lähes 15 lainausta asukasta kohti vuodessa ja kävijöitä on vuositasolla noin kymmenen kertaa jokaista kuntalaista kohti. Kuntalaisista noin 40 % on kirjaston lainaajia. Kesäasukkaat ja muut lainaajat ovat tietenkin edellä mainittujen lukujen lisäksi. Niin se digitaalisuuskin on Vesannon kunnankirjaston arkipäivää jo nyt ja lähitulevaisuudessa.
Kuten televisiomainoksessakin sanotaan: Sivistys siirtyy - käykää kirjastossa. Siis täällä tiedon ja elämysten lähteellä.
Olette sydämellisesti tervetulleita. KIITOS!
elokuun 9. päivänä 2010
Alla olevassa tekstissä on mietteitäni vesantolaisista kesätapahtumista ja etenkin niiden järjestämisestä. Olen lähettänyt tekstin myös Paikallislehti Sisä-Savoon, pyytäen sen julkaisua lukijalta -osastolla.
HIENOSTI MENI, MUTTA MENKÖÖT!
Suomen lyhyt ja kiihkeä kesä on erilaisia rientoja ja festareita tulvillaan; tapahtumia riittää joka makuun? Monet kesätapahtumat ovat ikimuistoisia kokemuksia ja sellaisiksi ne mukavalla tavalla jäävät, kun osaamme varautua oikein ja oikealla asenteella, eikä ajatella - vain - hiertävää kiveä kengässä.
Kovien helteiden, ukkosmyrskyjen ja rankkasateiden keskellä ja niiden lomassa sää on suosinut meidän vesantolaisten kesätapahtumia. Hienoa SääUkko! Tapahtumista mainitakseni muutamia; Rokki soi Vesannolla, Reiska -MM, Hirvenjuoksu, Kesäasukastapahtuma, Vesanto- viikko ja siihen liittyvät erilliset tapahtumat ym. ym. Osallistujia tapahtumiin on riittänyt sata päin ja jopa tuhansittain. Kiitos osallistumisestanne.
Se mitä näiden tapahtumien järjestämiseen ja järjestelyihin yleensä liittyy - sitä voin vain hiukan arvailla - sillä itse en ole ollut mukana tämän kesäisten tapahtumien järjestelyissä – toki siitäkin on omakohtaisia kokemuksia menneiltä vuosilta. Olen sentään kuluvana kesänä ollut muutamien kesätapahtumien osallistujakuluttajana. Niistä saamieni ja kuulemieni kokemusten perusteella voin sanoa vesantolaisten olevan oivia tilaisuuksien järjestäjiä.
Se pyyteetön talkoohenki ja vastuuhenkilöiden nk. itsensä likoon laittaminen; se on näiden tapahtumien olemassa olemisen ja onnistumisen ehdoton kulmakivi. Tapahtumilla on myös sponsorinsa, tosin ne lienevät lähes aina samoja yrityksiä ja yhteisöjä, sillä pienellä kylällä ei ole paljon valinnan varaa sponsoreissa aktiivitoimijoista puhumattakaan.
Kaikille oman kortensa kokoon kantaneille esitän mitä parhaimmat kiitokseni omastani ja edustamani lautakunnan puolesta, näin se vesantolainen jo perinnekulttuuri ja uusi periytyväkulttuuri luo nahkansa ja pitää Vesannon kunnan ja vesantolaisen perinteen kaikkine ilmiöineen maailmankartalla.
Saadaan taas pyyhkiä tyytyväisinä hikeä otsalta, siivota jälkiä ja palailla arkeen. Kesätapahtumamme onnistuivat hyvin, jo yleisömääränkin puolesta. Meitä vesantolaisia – kuten myös monia muita - odottaa hiukan arkisempi ja rauhallisempi vuodenaika. Toki on meillä tapahtumia jäljellä loppukesälle - alkusyksyyn; Rantakalaa, Syyssävväys, tohtori Kiminkistä yms. Mikäpä meidän on mennessä niiden ikimuistoisten kokemusten ja muistojen kanssa, kun tiedämme uuden kesän odottavan tämän rauhallisemman hiljaiselon jälkeen ja kun se kivikin hävisi sieltä kengästä. Näin Vesannolla vesantolaisittain ajatellen.
Raimo Kovanen, sivistyslautakunnan puheenjohtaja Vesannon kunta
__________________________
maaliskuun 31.päivänä 2010
Lasten hoidon rahallisiin tukimuotoihin liittyy monelaisia termejä; LAPSILISÄ, KUNTALISÄ, KOTIHOIDONTUKI, HOITOLISÄ, VANHEMPAINPÄIVÄRAHA yms .... Ollaanpa tarkkoja, että puhutaan oikeista termeistä oikeassa yhteydessä. Yritän selviytyä seuraavassa ... saas nähdä ???!!!!!
KUNTALISÄ KESKUSTELUTTAA
Päivähoito on Suomessa subjektiivinen oikeus ja kunnalla on velvollisuus kaikissa tilanteissa järjestää hoitopaikka. Tämän tilanteen helpottamiseksi on keksitty kuntalisä, jotta annettaisiin mahdollisuus töissä käyville/opiskeleville vanhemmille/huoltajille jäädä kotiin hoitamaan lapsia.
Kokemusten mukaan kuntien päivähoitopaikkojen pulaa se ei merkittävästi ole helpottanut … jonkin verran tietenkin. Jos haluamme kaikille lapsiperheille ylimääräistä tukea, se on valtion tasolla tehtävä poliittinen ratkaisu. Mielestäni yksin kunnilla sellaiseen ei ole taloudellisia mahdollisuuksia.
Kotihoidon kuntalisä puhuttaa valtakunnaassa yleisesti, mutta myös täällä Vesannolla. Kuulun itsekin sen kannattajiin. Yleisesti kotihoidon kuntalisän perimmäinen tarkoitus ei ole tukea lapsiperheitä, vaan helpottaa päivähoitoon kohdistuvaa painetta.
Suomessa tämä (kuntalisä) on jostakin syystä käsitetty kaikille perheille tulevaksi lapsiperheiden tueksi. Näin sen perimmäinen tarkoitus ei ole ollut ja siksi kokeilut -joissakin kunnissa - ovat jossakin määrin epäonnistuneet. Kun tukea saavat myös vanhemmat/huoltajat, jotka hoitaisivat joka tapauksessa lapsensa kotona olipa kuntalisää tai ei.
Myös vesantolaiset lapsiperheet ovat nykyisin hyvin erilaisessa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa mitä aiempien sukupolvien lapsiperheet ovat olleet. Yhteiskunnan osallistuminen lapsista aiheutuvien kustannusten kattamiseen on vähentynyt ja vastuu on siirtynyt aiempaa huomattavasti enemmän perheille itselleen.
Päätökset, joiden seurauksena lapsiperheiden taloudellinen tilanne on heikentynyt voimakkaasti, ovat johtaneet siihen, että tavallisen perheen ei ole ollut mahdollista tulla toimeen yhden palkansaajan tuloilla enää viimeisinä vuosikymmeninä – ei ainakaan viimeisimmän viidentoista vuoden aikana. Perhepoliittiset verovähennysoikeudet poistettiin vuonna 1994. Lapsilisiä ja kotihoidontukea leikattiin voimakkaasti 90-luvun puolessa välissä ja jäljelle jääneet etuudet heikkenivät inflaation seurauksena, koska niitä ei ole sidottu indeksiin.
Taloudellisen tilanteen heikkeneminen on koskettanut erityisen voimakkaasti yksinhuoltajaperheiden lisäksi monilapsisia perheitä ja perheitä, joissa ovat pienet lapset. Verotusratkaisut (painotuksen siirtäminen ansiotuloverotukseen pääomatuloverotusta vähentämällä, sekä jokseenkin korkea arvonlisävero) vaikeuttavat lapsiperheiden asemaa, sillä lapsiperheiden tuloista suuri osa menee kulutukseen eli ruokaan, vaatteisiin ja esimerkiksi päivähoitomaksuihin.
Lasten kotihoidontuki helpottaa perheen toimeentuloa tilanteessa, jossa lasta tai lapsia hoidetaan kotona. Vanhempainrahakausi päättyy, kun lapsi on noin 9 kk:n ikäinen. Kotihoidontuen ollessa alhainen, eli vuoden 2009 alusta alle 3v lapsesta 314,28€/kk, maksimissaankin täydellä tulosidonnaisella hoitolisällä 482,47 €, se ei mahdollista pienten lasten kotihoitoa läheskään kaikille sitä toivoville perheille.
Hoitorahaa maksetaan jokaisesta tukeen oikeutetusta lapsesta erikseen.
Hoitoraha on
• yhdestä alle 3-vuotiaasta 314,28 e/kk
• muista alle 3-vuotiaista sisaruksista kustakin 94,09 e/kk
• yli 3-vuotiaista, alle kouluikäisistä sisaruksista 60,46 e/kk kustakin.
Hoitolisään vaikuttavat perheen koko ja bruttotulot. Hoitolisä on enintään 168,19 e/kk. Sitä maksetaan vain yhdestä lapsesta.
perheen....tulot, joilla......vähennys........tulot, joilla ei
koko*).....saa täyden...... ..prosentti.......saa hoitolisää
2..........1 160 e/kk...........1,5.............2 622,48 e/kk
3..........1 430 e/kk...........9,4.............3 219,21 e/kk
4 <........1 700 e/kk...........7,9.............3 828,93 e/kk
* Perheen kokoon lasketaan mukaan enintään 4 henkilöä: vanhemmat ja enintään 2 alle kouluikäistä lasta. Lasta, jonka perusteella maksetaan vanhempainpäivärahaa, ei huomioida perheen henkilömäärässä.
Jos perheen bruttotulot ylittävät täyden hoitolisän tulorajan, perheen bruttotulojen ja täyden hoitolisän tulorajan (sarake 2) erotuksesta vähennetään perhekoon mukainen vähennysprosentti.
Tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että lapsen ensimmäiset elinvuodet ovat kaikkein tärkeimpiä lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Useissa tapauksissa pienen lapsen paras hoitopaikka on oma koti ja paras hoitaja jompikumpi vanhemmista/huoltajista. Joka tapauksessa päätös lapsen hoitopaikasta kuuluu hänen vanhemmilleen/huoltajilleen, joilla on oltava mahdollisuus tehdä päätös ajatellen ensisijaisesti lapsen etua.
Kun näin on, niin useat kunnat ovatkin päätyneet maksamaan lakisääteisen kotihoidontuen lisäksi erityistä kuntalisää, jolla halutaan tukea vanhempien valinnanvapautta ja lasten kotihoitoa. Kuntalisää maksavien kuntien määrä on lisääntymään päin viimeisien vuosien aikana. Kuntalisän maksaminen on erityisen yleistä kasvavissa kunnissa, joissa päivähoitopaikkojen tarve on suuri.
Monen kunnan lapsipoliittisessa ohjelmassa suhtaudutaan myönteisesti lasten kotihoitoon ja siihen, että lasten kotihoitoa tuettaisiin kuntalisällä. Lapsiperheiden tukipalvelut ja erityisesti kotihoidontuen kuntalisä vaikuttavat myös kunnan julkisuuskuvaan ja kunnan arvostukseen kotipaikkaa valittaessa sekä asukastyytyväisyyteen.
Siksi onkin nyt tärkeää selvittää tarkemmin Vesannon kunnan päivähoitojärjestelmän kokonaistilanne sekä ennusteet siitä, miten viime vuosien muuttotappio ja työssäkäyvien lapsiperheiden määrä tulevaisuudessa tulevat vaikuttamaan päivähoidon kysyntään kunnassa. On myös selvitettävä millainen eläkepoistuma perhepäivähoidon ja päiväkodin henkilöstössä on odotettavissa sekä mahdollisten uusien/nykyisten päivähoitotilojen investointitarve tulevina vuosina.
Muutamissa selvityksissä tehdyt päivähoidon vs. kotihoidon kustannusten suora vertailu ei ota huomioon mahdollisia päivähoidon investointikustannuksia eikä kotihoidontuen kuntalisän vaikutuksia muille ”tukialueille” kuten lapsiperheiden tehostettuihin tukitoimiin, toimeentulotukeen jne. Laskelmat kotihoidontuen kuntalisän osalta on yksinkertaistettu koskemaan vain tilannetta, jossa kuntalisä ei vaikuta lainkaan päivähoidon kysyntään.
Kuntalisän vaikutus päivähoitopalvelujen kysyntään riippuu voimakkaasti siitä, minkä suuruinen kotihoidontuen kuntalisä on. Kuntalisän kustannuksiin kunnalle puolestaan vaikuttaa huomattavasti se millaisilla ehdoilla kuntalisää myönnetään. Erilaisia tuen myöntämisperusteita on lähes yhtä paljon kuin kuntalisää maksavia kuntiakin ja monissa kunnissa kuntalisän vaikutuksia on seurattu ja arvioitu varsin tarkkaan.
Keskimääräinen kotihoidontuen kuntalisä pari - kolme vuotta sitten oli 136 €/kk. Tukisummat vaihtelivat muutamista kympeistä satoihin euroihin. Joka tapauksessa kasvava joukko kuntia on päätynyt tukemaan lasten kotihoitoa riippumatta taloudellisesta tilanteestaan.
Esimerkkejä erilaisista rajoituksista, joilla tuen kustannuksia on pyritty kunnissa rajaamaan, ovat mm. tuen rajaaminen tietyn ikäisiin lapsiin (esim. alle 2v), suuntaamalla korvaus vain niille perheille, jotka ovat oikeutettuja tulosidonnaiseen hoitolisään sekä harkinnanvaraisuus. Kuntalisään on myös mahdollista liittää ehtoja lapsen hoitajasta sekä työssäoloehtoja lasta hoitamaan jäävälle vanhemmalle/huoltajalle. Koska kyseessä on kunnan vapaaehtoinen maksu, kunnan on mahdollista suunnata tuki haluamallaan tavalla.
Kotihoidontuen kuntalisän kustannuksien arvioiminen on erittäin haastava tehtävä. Siksi olisikin tärkeää selvittää mahdollisimman laaja-alaisesti päivähoidon todelliset kustannukset ja suhteuttaa erilaisten kuntalisämallien vertailu niihin.
Haastavassa elämäntilanteessa elävät pikkulapsiperheet ansaitsevat kaiken sen tuen, joka heille on mahdollista nykyisessä taloustilanteessa järjestää. Lapsiperheiden tukeminen on investointi, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Tämän vuoksi on tärkeää panostaa perusteellisen selvityksen tekemiseen lasten kotihoidontuen kuntalisästä.
--------------------
helmikuun 24. päivänä 2010
YHTEISHAKU ON PÄÄLLÄ
Tulevaisuutta voidaan lähestyä Rubinin (1995) mukaan kolmella eri tavalla. Voidaan nähdä ennakoivia lähestymistapoja, joissa oletus on, että tulevaisuus voidaan tietää ja todellisuus on ennustettavissa. Tämän ajattelun mukaan maailmaa ja tapahtumia ohjaavat tietyt luonnonlakien kaltaiset ”tosiasiat”.
Toinen lähestymistapa on tulkitseva, jossa pyritään selvittämään, kuinka erilaiset kulttuurit, toiminnot, yhteiskunnalliset tapahtumat ja asenteet luovat ja muuttavat todellisuutta. Tässä ajattelussa totuus on jakamatonta, mutta sitä voidaan tulkita eri aikoina eri tavoin.
Kriittisessä lähestymistavassa kyseenalaistetaan tulevaisuutta koskevat yleiset käsitykset ja ajatukset, koska näkemys kyseenalaistaa tiedon itsessään. Tulevaisuutta ei sinällään voi tietää, mutta sitä voidaan ennakoida. On myös sanottu, että tulevaisuuden erilaiset portit ovat auki.
Näistä meidän on valittava, mitä suuntaa haluamme kehittää. Oppimisen tulisi suuntautua tulevaisuuden tekemistä edistävään prosessiin, jossa oppija toimii aktiivisesti oman osaamisensa kehittäjänä. Hänen tulisi ottaa henkilökohtaista vastuuta omasta kehittymisestään.
Millainen on oppimista tukeva toimintatapa, kun huomioidaan tulevaisuuden tekemisen näkökulmat? Tässä ajattelussa voidaan asettaa kyseenalaiseksi ainakin se, kuinka hyvin ylipäätään voidaan ”tietää” tulevaisuuden osaamistarpeet, kun suuret megatrendit vaikuttavat nekin kovin epävarmoilta. Vähintään yhtä haasteellista on se, miten tulevaisuus mielletään, ja toisaalta se, kuinka hyvin ammattitaidon elementtejä voidaan ennakoida – vai voidaanko ollenkaan?
Peruskoulun päättövaiheen yhteishaku jakaa ikäluokkia osittain – ehkä pakonsanelemanakin – kahteen kategoriaan;
- teoreettiset ja käytännöllisesti orientoituvat
Jako ei välttämättä ole aivan kategorinen, mutta se on pääosin tosiasiallinen. Siksi, että kaikilla paikkakunnilla nykyään ei karsita lukioon menijöitä, mutta se osa nuorista, joka hakeutuu ammatilliseen koulutukseen, joutuu pääsääntöisesti osallistumaan ”karsintoihin”, sillä pääseminen omalle alalleen ei ole mikään itsestään selvyys, ja nykynuorilla on iso mahdollisuus jäädä koulutuksen ulkopuolelle, varsinkin jos sattuu olemaan käytännöllisesti orientoitunut.
Valitettavasti on todettava, että oppilaiden ja heidän vanhempiensa/huoltajiensa vähäinen tietämys, mutta – ehkä myös kiinnostus - ammatillisesta koulutuksesta on se, joka asettaa oppilaanohjaukselle ne suurimmat haasteet. Lähtökohtaisesti peruskoulun oppilaanohjauksen tarkoituksena on auttaa ja ohjata oppilaita siten, että jokainen oppilas selviää mahdollisimman hyvin opiskelustaan peruskoulussa ja kykenee tekemään tarkoituksenmukaisia ja hänelle soveltuvia koulutusta ja uravalintaa koskevia ratkaisuja. Ja voisi elää hyvän elämän.
Oppilaanohjauksen avulla oppilas hankkii erityisesti yhteiskunnan ja työelämän, sekä ammatinvalinnan ja jatko-opintojen kannalta tarpeellisia valmiuksia. Hyvä oppilaanohjaus edellyttää paitsi koulun sisäistä yhteistoimintaa myös hyvin toimivaa yhteistyötä koulun ja ympäröivän yhteiskunnan välillä. Onneksi työelämään tutustumisjaksot ovat tulleet osaksi peruskoulutusta, joskin työelämäkokemusten ja työelämään tutustumisjaksojen mitoitusten tulisi olla suurempia.
Todettakoon muutosten työn luonteessa ennustavan myös sitä, ettei tulevaisuudessa ura ole yhtä keskeinen asia kuin se on aiemmin ollut. Digitaalitekniikkaan perustuvan globaalien elinkeinojen aikana ihmisillä on yhä työelämänsä, mutta työpaikat vai vaihtuvat usein. Samalla uusia tuote- ja menetelmäinnovaatioita tehdään kiihtyvään tahtiin. Työntekijöillä on jatkuva uudelleenkouluttautumisen tarve ja tarve oppia aivan uusia taitoja. Tämä tuo tullessaan melkoisia uusiutumishaasteita mm. ammatillisten tutkintojen tutkintovaatimuksille, mutta myös koko tutkintojärjestelmälle.
Pää se on mikä ihmistä rassaa, ollaanpa unessa tai valveilla. Työ ja vastuu painavat kun taas samalla jatko-opiskelu painostaa, kenties painajaisetkin ... näin näyttävät olevan tertut marjassani vai oliko se päinvastoin ... marjat tertussani, no ihan sama.
Nyt on puheiden lunastuksen hetki. Olen päättänyt – jo jonkin aika sitten, rapiat kaksi vuotta taaksepäin - lupautuessani tuolloin sivistyslautakunnan puheenjohtajuuteen kahdeksi vuodeksi … lupauduin silloinkin vähän pitkin hampain ... ei enää!
Siis ei enää 2011 vuoden alusta, ei en ole mukana lautakuntatyöskentelyssä ja päätökseni pitää … pitää paremmin kuin seula, siis se on kertakaikkiaan loppu.
Tämä päätös kuuluu sarjaan henkilökohtaiset syyt. Tässä tapauksessa syyt ovat oman ajankäytönhallinnoinnin puolella. Näyttä siltä, että 24/7 ei riitä, jos meinaa olla aktiivisesti mukana kaikissa niissä touhuissa mihin näppinsä on työntänyt. Helpottaa se varmaan toisia lautakuntakuntalaisiakin ja lautakunnan sidosryhmiä, kun se Kovanen ei enää ... olihan se jo kuusi vuotta - olikin jo aika.
Lautakuntatyössä on ollut mukavaa, joskaan ei ihan aina. Joidenkin asioiden osalta haasteet ovat olleet keskivertoa haastavammat. Oman näkemykseni mukaan haasteista on selvitty ja vieläpä melko lailla vähin vaurioin … riippuu tietenkin näkökulmasta. Puheenjohtajan posti on hoidettu, kuten on luvattu.
Haasteita riittää myös tulevaisuuteen, joista vähäisin ei liene tavoite työn ohella jatko-opiskelujeni loppuunsaattamiseksi. On niitä muitakin, joita en lähde tässä luettelemaan ... paitsi yhden; asunto-osakeyhtiöt ja uudistunut asunto-osakeyhtiölaki ... haastavaa!!!
Tässäpä näitä päässä vellovia tämän hetkisiä mietteitä, juuri nyt. Katellaan mitä elämä tuo tullessaan. Kun rassaiskin vain päätä ... eikä sen kummenpaa.
Hyvää Joulun Odotusta
lokakuun 14. päivänä 2010
Vesannon kunnankirjaston 130 vuotisjuhlan tervehdyssanat 14. päivänä lokakuuta 2010 /Raimo Kovanen sivistyslautakunnan puheenjohtaja.
Arvoisa kutsuvieras. Hyvä juhlaväki ja kirjaston ystävät!
Toivotan Teidät kaikki tervetulleiksi Vesannon kunnankirjaston 130 vuotisjuhlaan ajatuksella: Mennyt työntää ja velvoittaa. Tuleva vetää ja innostaa.
Kirjasto on tiedon ja elämysten lähde. Se luo kuntalaisille edellytyksiä rikkaaseen ja virikkeiseen elämään koulutuksessa, työssä ja vapaa-aikana. Tässä tarkoituksessa kirjasto tarjoaa käyttöön tiloja, aineistoa, asiantuntijapalveluja ja pääsyn tietoverkkoihin.
Vesannon kunnan kirjasto – kunnallinen kirjasto - on perustettu vuonna 1880 ja se on alkujaan sijainnut kirkonkylän kansakoululla, sittemmin kunnantuvalla, vuonna 1966 kirjasto siirtyi uuteen koulurakennukseen Koulutielle ja vuodesta 2008 alkaen se sijaitsee - otollisella paikalla, viihtyisissä ja avarissa tiloissa - kyläraitin varrella aivan ydinkeskustassa Säästökulman talossa.
Tosin kirjastohistoriamme pitkäaikaisimman kirjastohoitajan Helmi-Maria Järvisalon tekemän selvitystyön mukaan Vesannon kappeliseurakunta perusti lainakirjastoseuran vuonna 1865 – käytettävissä ei ole tarkkaa tietoa siitä mitä lainakirjastoseuran toiminnassa tapahtui yli kolmen vuosikymmenen aikana.
Vuonna 1998 uudistettu kirjastolaki määrittelee kirjastotyön seuraavasti:
Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen sekä elinikäiseen oppimiseen.
Mutta kirjasto on myös merkittävä lasten ja nuorten kulttuurin keskus. Sen kautta he voivat saada kontaktin moniin taidemuotoihin, kirjallisuuteen, musiikkiin, elokuvaan, kuvataiteisiin jne.
Kirjastolaitoksen tehtävänä on luoda edellytykset kuntalaisten opiskelulle, taiteen ja kirjallisuuden harrastukselle, tyydyttää tiedon ja virkistyksen tarvetta sekä edistää omaehtoista kulttuuritoimintaa ja kulttuuriperinteen säilyttämistä.
Mielestäni yksi Vesannon kunnankirjaston erityistehtävistä voisi olla kirjaston kehittäminen kunnan tietopalvelukeskukseksi – jota se jossain muodossa jo onkin!
Tämän Päivän sana on digitaalinen – kaiken pitäisi olla digitaalista tai vähintään joka taloudessa pitää olla digiboksi – sisäinen tai ulkoinen. Täällä kirjastomaailmassa kaikenlaisia "bokseja" on varmaan ollut jo vuosikausia, nykyään puhutaan vuolaasti myös digitaalisesta kirjastosta.
On olemassa suomalainen versio digitaalisen kirjaston määritelmästä ja se tarkoittaa jotakin seuraavanlaista:
Digitaalinen kirjasto edistää tiedon ja kulttuuriperinnön saatavuutta verkossa.
Digitaalinen kirjasto tuottaa ja kerää, hallinnoi sekä säilyttää digitaalisia sisältöjä ja tarjoaa niistä palveluita asiakaslähtöisesti, suunnitelmallisesti ja laadultaan mitattavasti. - Siinä se määritelmä, mitäs ihmeellistä ja uutta siinä on tämänpäiväiseen Vesannon kunnan kirjastopalveluun verrattuna - no ehkäpä se sana digitaalinen - eipä juuri mitään muuta?
Digitaalinen, analoginen tai manuaalinen - Vesannon kunnankirjasto on joka tapauksessa lunastanut paikkansa kuntalaisten keskuudessa, sillä kirjastosta lainataan lähes 15 lainausta asukasta kohti vuodessa ja kävijöitä on vuositasolla noin kymmenen kertaa jokaista kuntalaista kohti. Kuntalaisista noin 40 % on kirjaston lainaajia. Kesäasukkaat ja muut lainaajat ovat tietenkin edellä mainittujen lukujen lisäksi. Niin se digitaalisuuskin on Vesannon kunnankirjaston arkipäivää jo nyt ja lähitulevaisuudessa.
Kuten televisiomainoksessakin sanotaan: Sivistys siirtyy - käykää kirjastossa. Siis täällä tiedon ja elämysten lähteellä.
Olette sydämellisesti tervetulleita. KIITOS!
elokuun 9. päivänä 2010
Alla olevassa tekstissä on mietteitäni vesantolaisista kesätapahtumista ja etenkin niiden järjestämisestä. Olen lähettänyt tekstin myös Paikallislehti Sisä-Savoon, pyytäen sen julkaisua lukijalta -osastolla.
HIENOSTI MENI, MUTTA MENKÖÖT!
Suomen lyhyt ja kiihkeä kesä on erilaisia rientoja ja festareita tulvillaan; tapahtumia riittää joka makuun? Monet kesätapahtumat ovat ikimuistoisia kokemuksia ja sellaisiksi ne mukavalla tavalla jäävät, kun osaamme varautua oikein ja oikealla asenteella, eikä ajatella - vain - hiertävää kiveä kengässä.
Kovien helteiden, ukkosmyrskyjen ja rankkasateiden keskellä ja niiden lomassa sää on suosinut meidän vesantolaisten kesätapahtumia. Hienoa SääUkko! Tapahtumista mainitakseni muutamia; Rokki soi Vesannolla, Reiska -MM, Hirvenjuoksu, Kesäasukastapahtuma, Vesanto- viikko ja siihen liittyvät erilliset tapahtumat ym. ym. Osallistujia tapahtumiin on riittänyt sata päin ja jopa tuhansittain. Kiitos osallistumisestanne.
Se mitä näiden tapahtumien järjestämiseen ja järjestelyihin yleensä liittyy - sitä voin vain hiukan arvailla - sillä itse en ole ollut mukana tämän kesäisten tapahtumien järjestelyissä – toki siitäkin on omakohtaisia kokemuksia menneiltä vuosilta. Olen sentään kuluvana kesänä ollut muutamien kesätapahtumien osallistujakuluttajana. Niistä saamieni ja kuulemieni kokemusten perusteella voin sanoa vesantolaisten olevan oivia tilaisuuksien järjestäjiä.
Se pyyteetön talkoohenki ja vastuuhenkilöiden nk. itsensä likoon laittaminen; se on näiden tapahtumien olemassa olemisen ja onnistumisen ehdoton kulmakivi. Tapahtumilla on myös sponsorinsa, tosin ne lienevät lähes aina samoja yrityksiä ja yhteisöjä, sillä pienellä kylällä ei ole paljon valinnan varaa sponsoreissa aktiivitoimijoista puhumattakaan.
Kaikille oman kortensa kokoon kantaneille esitän mitä parhaimmat kiitokseni omastani ja edustamani lautakunnan puolesta, näin se vesantolainen jo perinnekulttuuri ja uusi periytyväkulttuuri luo nahkansa ja pitää Vesannon kunnan ja vesantolaisen perinteen kaikkine ilmiöineen maailmankartalla.
Saadaan taas pyyhkiä tyytyväisinä hikeä otsalta, siivota jälkiä ja palailla arkeen. Kesätapahtumamme onnistuivat hyvin, jo yleisömääränkin puolesta. Meitä vesantolaisia – kuten myös monia muita - odottaa hiukan arkisempi ja rauhallisempi vuodenaika. Toki on meillä tapahtumia jäljellä loppukesälle - alkusyksyyn; Rantakalaa, Syyssävväys, tohtori Kiminkistä yms. Mikäpä meidän on mennessä niiden ikimuistoisten kokemusten ja muistojen kanssa, kun tiedämme uuden kesän odottavan tämän rauhallisemman hiljaiselon jälkeen ja kun se kivikin hävisi sieltä kengästä. Näin Vesannolla vesantolaisittain ajatellen.
Raimo Kovanen, sivistyslautakunnan puheenjohtaja Vesannon kunta
__________________________
maaliskuun 31.päivänä 2010
Lasten hoidon rahallisiin tukimuotoihin liittyy monelaisia termejä; LAPSILISÄ, KUNTALISÄ, KOTIHOIDONTUKI, HOITOLISÄ, VANHEMPAINPÄIVÄRAHA yms .... Ollaanpa tarkkoja, että puhutaan oikeista termeistä oikeassa yhteydessä. Yritän selviytyä seuraavassa ... saas nähdä ???!!!!!
KUNTALISÄ KESKUSTELUTTAA
Päivähoito on Suomessa subjektiivinen oikeus ja kunnalla on velvollisuus kaikissa tilanteissa järjestää hoitopaikka. Tämän tilanteen helpottamiseksi on keksitty kuntalisä, jotta annettaisiin mahdollisuus töissä käyville/opiskeleville vanhemmille/huoltajille jäädä kotiin hoitamaan lapsia.
Kokemusten mukaan kuntien päivähoitopaikkojen pulaa se ei merkittävästi ole helpottanut … jonkin verran tietenkin. Jos haluamme kaikille lapsiperheille ylimääräistä tukea, se on valtion tasolla tehtävä poliittinen ratkaisu. Mielestäni yksin kunnilla sellaiseen ei ole taloudellisia mahdollisuuksia.
Kotihoidon kuntalisä puhuttaa valtakunnaassa yleisesti, mutta myös täällä Vesannolla. Kuulun itsekin sen kannattajiin. Yleisesti kotihoidon kuntalisän perimmäinen tarkoitus ei ole tukea lapsiperheitä, vaan helpottaa päivähoitoon kohdistuvaa painetta.
Suomessa tämä (kuntalisä) on jostakin syystä käsitetty kaikille perheille tulevaksi lapsiperheiden tueksi. Näin sen perimmäinen tarkoitus ei ole ollut ja siksi kokeilut -joissakin kunnissa - ovat jossakin määrin epäonnistuneet. Kun tukea saavat myös vanhemmat/huoltajat, jotka hoitaisivat joka tapauksessa lapsensa kotona olipa kuntalisää tai ei.
Myös vesantolaiset lapsiperheet ovat nykyisin hyvin erilaisessa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa mitä aiempien sukupolvien lapsiperheet ovat olleet. Yhteiskunnan osallistuminen lapsista aiheutuvien kustannusten kattamiseen on vähentynyt ja vastuu on siirtynyt aiempaa huomattavasti enemmän perheille itselleen.
Päätökset, joiden seurauksena lapsiperheiden taloudellinen tilanne on heikentynyt voimakkaasti, ovat johtaneet siihen, että tavallisen perheen ei ole ollut mahdollista tulla toimeen yhden palkansaajan tuloilla enää viimeisinä vuosikymmeninä – ei ainakaan viimeisimmän viidentoista vuoden aikana. Perhepoliittiset verovähennysoikeudet poistettiin vuonna 1994. Lapsilisiä ja kotihoidontukea leikattiin voimakkaasti 90-luvun puolessa välissä ja jäljelle jääneet etuudet heikkenivät inflaation seurauksena, koska niitä ei ole sidottu indeksiin.
Taloudellisen tilanteen heikkeneminen on koskettanut erityisen voimakkaasti yksinhuoltajaperheiden lisäksi monilapsisia perheitä ja perheitä, joissa ovat pienet lapset. Verotusratkaisut (painotuksen siirtäminen ansiotuloverotukseen pääomatuloverotusta vähentämällä, sekä jokseenkin korkea arvonlisävero) vaikeuttavat lapsiperheiden asemaa, sillä lapsiperheiden tuloista suuri osa menee kulutukseen eli ruokaan, vaatteisiin ja esimerkiksi päivähoitomaksuihin.
Lasten kotihoidontuki helpottaa perheen toimeentuloa tilanteessa, jossa lasta tai lapsia hoidetaan kotona. Vanhempainrahakausi päättyy, kun lapsi on noin 9 kk:n ikäinen. Kotihoidontuen ollessa alhainen, eli vuoden 2009 alusta alle 3v lapsesta 314,28€/kk, maksimissaankin täydellä tulosidonnaisella hoitolisällä 482,47 €, se ei mahdollista pienten lasten kotihoitoa läheskään kaikille sitä toivoville perheille.
Hoitorahaa maksetaan jokaisesta tukeen oikeutetusta lapsesta erikseen.
Hoitoraha on
• yhdestä alle 3-vuotiaasta 314,28 e/kk
• muista alle 3-vuotiaista sisaruksista kustakin 94,09 e/kk
• yli 3-vuotiaista, alle kouluikäisistä sisaruksista 60,46 e/kk kustakin.
Hoitolisään vaikuttavat perheen koko ja bruttotulot. Hoitolisä on enintään 168,19 e/kk. Sitä maksetaan vain yhdestä lapsesta.
perheen....tulot, joilla......vähennys........tulot, joilla ei
koko*).....saa täyden...... ..prosentti.......saa hoitolisää
2..........1 160 e/kk...........1,5.............2 622,48 e/kk
3..........1 430 e/kk...........9,4.............3 219,21 e/kk
4 <........1 700 e/kk...........7,9.............3 828,93 e/kk
* Perheen kokoon lasketaan mukaan enintään 4 henkilöä: vanhemmat ja enintään 2 alle kouluikäistä lasta. Lasta, jonka perusteella maksetaan vanhempainpäivärahaa, ei huomioida perheen henkilömäärässä.
Jos perheen bruttotulot ylittävät täyden hoitolisän tulorajan, perheen bruttotulojen ja täyden hoitolisän tulorajan (sarake 2) erotuksesta vähennetään perhekoon mukainen vähennysprosentti.
Tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että lapsen ensimmäiset elinvuodet ovat kaikkein tärkeimpiä lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Useissa tapauksissa pienen lapsen paras hoitopaikka on oma koti ja paras hoitaja jompikumpi vanhemmista/huoltajista. Joka tapauksessa päätös lapsen hoitopaikasta kuuluu hänen vanhemmilleen/huoltajilleen, joilla on oltava mahdollisuus tehdä päätös ajatellen ensisijaisesti lapsen etua.
Kun näin on, niin useat kunnat ovatkin päätyneet maksamaan lakisääteisen kotihoidontuen lisäksi erityistä kuntalisää, jolla halutaan tukea vanhempien valinnanvapautta ja lasten kotihoitoa. Kuntalisää maksavien kuntien määrä on lisääntymään päin viimeisien vuosien aikana. Kuntalisän maksaminen on erityisen yleistä kasvavissa kunnissa, joissa päivähoitopaikkojen tarve on suuri.
Monen kunnan lapsipoliittisessa ohjelmassa suhtaudutaan myönteisesti lasten kotihoitoon ja siihen, että lasten kotihoitoa tuettaisiin kuntalisällä. Lapsiperheiden tukipalvelut ja erityisesti kotihoidontuen kuntalisä vaikuttavat myös kunnan julkisuuskuvaan ja kunnan arvostukseen kotipaikkaa valittaessa sekä asukastyytyväisyyteen.
Siksi onkin nyt tärkeää selvittää tarkemmin Vesannon kunnan päivähoitojärjestelmän kokonaistilanne sekä ennusteet siitä, miten viime vuosien muuttotappio ja työssäkäyvien lapsiperheiden määrä tulevaisuudessa tulevat vaikuttamaan päivähoidon kysyntään kunnassa. On myös selvitettävä millainen eläkepoistuma perhepäivähoidon ja päiväkodin henkilöstössä on odotettavissa sekä mahdollisten uusien/nykyisten päivähoitotilojen investointitarve tulevina vuosina.
Muutamissa selvityksissä tehdyt päivähoidon vs. kotihoidon kustannusten suora vertailu ei ota huomioon mahdollisia päivähoidon investointikustannuksia eikä kotihoidontuen kuntalisän vaikutuksia muille ”tukialueille” kuten lapsiperheiden tehostettuihin tukitoimiin, toimeentulotukeen jne. Laskelmat kotihoidontuen kuntalisän osalta on yksinkertaistettu koskemaan vain tilannetta, jossa kuntalisä ei vaikuta lainkaan päivähoidon kysyntään.
Kuntalisän vaikutus päivähoitopalvelujen kysyntään riippuu voimakkaasti siitä, minkä suuruinen kotihoidontuen kuntalisä on. Kuntalisän kustannuksiin kunnalle puolestaan vaikuttaa huomattavasti se millaisilla ehdoilla kuntalisää myönnetään. Erilaisia tuen myöntämisperusteita on lähes yhtä paljon kuin kuntalisää maksavia kuntiakin ja monissa kunnissa kuntalisän vaikutuksia on seurattu ja arvioitu varsin tarkkaan.
Keskimääräinen kotihoidontuen kuntalisä pari - kolme vuotta sitten oli 136 €/kk. Tukisummat vaihtelivat muutamista kympeistä satoihin euroihin. Joka tapauksessa kasvava joukko kuntia on päätynyt tukemaan lasten kotihoitoa riippumatta taloudellisesta tilanteestaan.
Esimerkkejä erilaisista rajoituksista, joilla tuen kustannuksia on pyritty kunnissa rajaamaan, ovat mm. tuen rajaaminen tietyn ikäisiin lapsiin (esim. alle 2v), suuntaamalla korvaus vain niille perheille, jotka ovat oikeutettuja tulosidonnaiseen hoitolisään sekä harkinnanvaraisuus. Kuntalisään on myös mahdollista liittää ehtoja lapsen hoitajasta sekä työssäoloehtoja lasta hoitamaan jäävälle vanhemmalle/huoltajalle. Koska kyseessä on kunnan vapaaehtoinen maksu, kunnan on mahdollista suunnata tuki haluamallaan tavalla.
Kotihoidontuen kuntalisän kustannuksien arvioiminen on erittäin haastava tehtävä. Siksi olisikin tärkeää selvittää mahdollisimman laaja-alaisesti päivähoidon todelliset kustannukset ja suhteuttaa erilaisten kuntalisämallien vertailu niihin.
Haastavassa elämäntilanteessa elävät pikkulapsiperheet ansaitsevat kaiken sen tuen, joka heille on mahdollista nykyisessä taloustilanteessa järjestää. Lapsiperheiden tukeminen on investointi, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Tämän vuoksi on tärkeää panostaa perusteellisen selvityksen tekemiseen lasten kotihoidontuen kuntalisästä.
--------------------
helmikuun 24. päivänä 2010
YHTEISHAKU ON PÄÄLLÄ
Tulevaisuutta voidaan lähestyä Rubinin (1995) mukaan kolmella eri tavalla. Voidaan nähdä ennakoivia lähestymistapoja, joissa oletus on, että tulevaisuus voidaan tietää ja todellisuus on ennustettavissa. Tämän ajattelun mukaan maailmaa ja tapahtumia ohjaavat tietyt luonnonlakien kaltaiset ”tosiasiat”.
Toinen lähestymistapa on tulkitseva, jossa pyritään selvittämään, kuinka erilaiset kulttuurit, toiminnot, yhteiskunnalliset tapahtumat ja asenteet luovat ja muuttavat todellisuutta. Tässä ajattelussa totuus on jakamatonta, mutta sitä voidaan tulkita eri aikoina eri tavoin.
Kriittisessä lähestymistavassa kyseenalaistetaan tulevaisuutta koskevat yleiset käsitykset ja ajatukset, koska näkemys kyseenalaistaa tiedon itsessään. Tulevaisuutta ei sinällään voi tietää, mutta sitä voidaan ennakoida. On myös sanottu, että tulevaisuuden erilaiset portit ovat auki.
Näistä meidän on valittava, mitä suuntaa haluamme kehittää. Oppimisen tulisi suuntautua tulevaisuuden tekemistä edistävään prosessiin, jossa oppija toimii aktiivisesti oman osaamisensa kehittäjänä. Hänen tulisi ottaa henkilökohtaista vastuuta omasta kehittymisestään.
Millainen on oppimista tukeva toimintatapa, kun huomioidaan tulevaisuuden tekemisen näkökulmat? Tässä ajattelussa voidaan asettaa kyseenalaiseksi ainakin se, kuinka hyvin ylipäätään voidaan ”tietää” tulevaisuuden osaamistarpeet, kun suuret megatrendit vaikuttavat nekin kovin epävarmoilta. Vähintään yhtä haasteellista on se, miten tulevaisuus mielletään, ja toisaalta se, kuinka hyvin ammattitaidon elementtejä voidaan ennakoida – vai voidaanko ollenkaan?
Peruskoulun päättövaiheen yhteishaku jakaa ikäluokkia osittain – ehkä pakonsanelemanakin – kahteen kategoriaan;
- teoreettiset ja käytännöllisesti orientoituvat
Jako ei välttämättä ole aivan kategorinen, mutta se on pääosin tosiasiallinen. Siksi, että kaikilla paikkakunnilla nykyään ei karsita lukioon menijöitä, mutta se osa nuorista, joka hakeutuu ammatilliseen koulutukseen, joutuu pääsääntöisesti osallistumaan ”karsintoihin”, sillä pääseminen omalle alalleen ei ole mikään itsestään selvyys, ja nykynuorilla on iso mahdollisuus jäädä koulutuksen ulkopuolelle, varsinkin jos sattuu olemaan käytännöllisesti orientoitunut.
Valitettavasti on todettava, että oppilaiden ja heidän vanhempiensa/huoltajiensa vähäinen tietämys, mutta – ehkä myös kiinnostus - ammatillisesta koulutuksesta on se, joka asettaa oppilaanohjaukselle ne suurimmat haasteet. Lähtökohtaisesti peruskoulun oppilaanohjauksen tarkoituksena on auttaa ja ohjata oppilaita siten, että jokainen oppilas selviää mahdollisimman hyvin opiskelustaan peruskoulussa ja kykenee tekemään tarkoituksenmukaisia ja hänelle soveltuvia koulutusta ja uravalintaa koskevia ratkaisuja. Ja voisi elää hyvän elämän.
Oppilaanohjauksen avulla oppilas hankkii erityisesti yhteiskunnan ja työelämän, sekä ammatinvalinnan ja jatko-opintojen kannalta tarpeellisia valmiuksia. Hyvä oppilaanohjaus edellyttää paitsi koulun sisäistä yhteistoimintaa myös hyvin toimivaa yhteistyötä koulun ja ympäröivän yhteiskunnan välillä. Onneksi työelämään tutustumisjaksot ovat tulleet osaksi peruskoulutusta, joskin työelämäkokemusten ja työelämään tutustumisjaksojen mitoitusten tulisi olla suurempia.
Todettakoon muutosten työn luonteessa ennustavan myös sitä, ettei tulevaisuudessa ura ole yhtä keskeinen asia kuin se on aiemmin ollut. Digitaalitekniikkaan perustuvan globaalien elinkeinojen aikana ihmisillä on yhä työelämänsä, mutta työpaikat vai vaihtuvat usein. Samalla uusia tuote- ja menetelmäinnovaatioita tehdään kiihtyvään tahtiin. Työntekijöillä on jatkuva uudelleenkouluttautumisen tarve ja tarve oppia aivan uusia taitoja. Tämä tuo tullessaan melkoisia uusiutumishaasteita mm. ammatillisten tutkintojen tutkintovaatimuksille, mutta myös koko tutkintojärjestelmälle.